Pyysimme keväällä Studio55:läisiä kertomaan kamalimmista asiakaspalvelukokemuksistaan. Kiitos kaikille tarinansa lähettäneille! Tässä niistä parhaita – tai pahimpia – paloja.
"Tuo juopolle lisää viinaa"
– Olin matkalla Turusta Lontooseen 15 vuotta sitten. Lentoemäntä antoi pyynnöstäni 2 cl kokoisen pullon viskiä, ja kun pyysin toisen, lentoemo huusi kaverilleen yli moottorien jylinän, että hei Kaisa, tuo tälle juopolle lisää viinaa. En ole kyseistä lentoyhtiötä sen jälkeen käyttänyt. Ensinnäkin pelkään lentämistä ihan hirveästi ja ihmettelen, miten lentoemot eivät erottaneet pelkäävää ihmistä juoposta. Johan sen paljastaa haju.
Pertti
"Menepäs, mamma, kielikurssille"
– Poikani oli käynyt ostamassa minulle sanelukoneen, jonka kävin itse noutamassa. Koneen valikkoa ei kuitenkaan voinut kääntää suomeksi, ja koska olen kielipuoli, pyysin käyttöohjetta, jonka ymmärtäisin. Kun sitä ei ollut tarjolla, jatkoin inttämistä, että pitäähän laitteen mukana tulla suomenkielinen käyttöohje. Tähän toinen nuorista omistajista totesi, että kyllä sun mamma olisi aika mennä kielikurssille.
Sinikka
"Menkää halvempaan vaatekauppaan"
– Olimme vuosia sitten poikani kanssa hankkimassa hänelle lakkiaisasua eräästä laatutavaraa myyvästä kaupasta. Etsimme ja etsimme, mutta sopivaa ei tahtonut löytyä. Kun viimein löysimme jotakin, jota poikani olisi halunnut sovittaa, myyjä totesi meille, että eiköhän teille paremmin löytyisi jotakin eräästä toisesta vaateliikkeestä. Kyseinen liike oli ainakin siihen aikaan tunnettu huokeista, ei niin hyvälaatuisista tuotteista.
Tuula
"Maistattaja iski miestä"
– Menimme mieheni kanssa tuttuun kauppaan, jossa oli lättymaistajaiset. Maistattajana oli mies, joka iski silmänsä minun mieheeni. En saanut maistiaisia, eikä tullut kauppoja.
Mia
"Senkun lopetat tilauksen"
– Olisin halunnut keskeyttää sanomalehtitilaukseni lomamatkan ajaksi. Soitin lehden asiakaspalveluun, ja lopputulos oli, että sanoin lehden kokonaan irti. Rouva puhelimessa ei todellakaan ollut palvelualtis. Kun en suostunut moneen puheluun asian tiimoilta, hän tokaisi minulle, että saa lehden tilauksen lopettaakin, jos ei oman paikkakunnan lehti tyydytä. Monta muutakin asiaa puhelun aikana käsiteltiin, eli hän katsoi aiheelliseksi nuhdella minua kuin koululaista.
Anitta
"Oho, retki peruuntuikin"
– Olin äitini, tätini ja serkkulikkani kanssa Lontoossa joulua paossa 90-luvun puolessa välissä. Olimme ilmoittautuneet matkatoimiston järjestämälle retkelle Windsorin linnaan. Kävelimme hyvissä ajoin vajaan kilometrin päähän toiselle hotellille, josta retken oli määrä alkaa. Lähtöaika tuli ja meni, mutta bussia ei kuulunut. Odottelimme siinä muiden retkellelähtijöiden kanssa aikamme, ja lopulta näimme yhden oppaista, joka ihmetellessämme asiaa totesi kuin itsestäänselvyytenä, että ai niin, retki peruuntui vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Ei anteeksipyyntöä tai selitystä, miksei meille ilmoitettu.
Pub-kierros sen sijaan alkoi ajallaan, mutta opas ei ollut tajunnut tarkistaa pubien aukioloaikoja joulunaikaan, joten valtaosa retkeen kuuluvista pubeista oli kiinni. Kuskin avulla sitten löydettiin joitakin pubeja, joilla oli jokin tarina, mutta aika köyhäksi retki jäi. Ei mitään pahoitteluja tästäkään.
Lisäksi lentoaikataulujen kanssa oli epäselvyyksiä, joten sekä mennessä että tullessa jouduimme odottelemaan lentoja viitisen tuntia.
Se oli ensimmäinen ja viimeinen matkani kyseisellä matkanjärjestäjällä.
Merja
"Mitä tulikaan tilattua?"
– Olin vuosia sitten tyttökavereideni kanssa terassilla töiden jälkeen. Siinä istuessamme pöytäämme hoitavien tarjoilijoiden vuoro vaihtui. Kaikki sujui mukavasti, kunnes uusi, juuri vuoronsa aloittanut tarjoilija tuli kysymään, että muistinko mitä olin tilannut. Muistinhan minä; yhden salaatin, yhden oluen ja pienen karahvin valkoviiniä. Tarjoilija kysyi vielä, että kuinka paljon viiniä karahvissa oli. Vastasin, että eiköhän pieni karahvi ole vakioannos.
Tämän jälkeen tarjoilija lähti ja palasi hetken kuluttua mukanaan vesikannu ja tyhjä karahvi. Hän alkoi kaataa vettä karahviin ja kyseli koko ajan, että oliko viiniä tämän verran vai tämän verran. Täytyy sanoa, että minä kyllä "riemastuin" tästä aikalailla, ja sanoinkin hänelle sitten, että tuskinpa olisi ravintola kaatunut, jos hän vaikka olisi veloittanut minulta vaikka 16 cl tms.
Nyt jälkeenpäin asia tietysti naurattaa, mutta silloin touhu loukkasi minua tavattomasti.
Tuula
"Myyjää ei näkynyt"
– Asioin 70-luvun lopulla erään suuren tavaratalon kemppariosastolla. Tarvitsin jotakin vähän parempaa tuotetta, olisikohan ollut hajuvettä tms. Seisoin jonkin aikaa siinä tiskin luona ja kävelinkin vähän edestakaisin, mutta myyjää ei näkynyt missään. Oletan, että koska en ollut missään hienoissa vaatteissa – ei ollut turkkia tai vastaavaa – minua ei yksinkertaisesti haluttu palvella. Kun olin odotellut aikani, käännyin kannoillani ja läksin pois. Vaikka tämä on jo tosi vanha juttu, vieläkin kiukuttaa.
Kirsti