Puolustusasianajaja Jens Lapiduksen ura kirjailijana sai aikoinaan yllättävän sykäyksen tunteikkaasta oikeuskäsittelystä. Kirjailija ei olisi ikinä osannut aavistaa, kuinka tunteiden purkaus sai lopulta ymmärrettävän muodon kirjasarjana.
Jens Lapidus on menestynyt ruotsalaisdekkaristi, joka kirjoittaa itse nimeämäänsä kirjallisuuslajia, Stockholm Noiria. Tukholman alamaailmasta syntyneet fiktiiviset hahmot ovat toimineet Lapiduksen terapiana oikeustapauksissa, joihin ihmisen ymmärrystä on vaikea ulottaa.
"Sinä päivänä minä aloin kirjoittaa"
Lapiduksen ura kirjailijana sai alkunsa oikeudenkäynnistä, jossa nuoria miehiä syytettiin ryöstöistä. Miehet olivat ryöstäneet ihmisiä omissa kodeissaan ja käyneet asukkaiden kimppuun. Pahoinpidellyille uhreilleen olivat he lopulta kääntäneet selkänsä.
– Teot olivat hyvin brutaaleja. Oikeudenkäynti alkoi lähentyä loppuaan, kun olimme käyneet asiaa läpi käräjillä muutaman päivän ja tuomari kysyi miehiltä, missä he näkevät itsensä viiden vuoden päästä, Lapidus muistelee.
Nuorten rikollisten reaktio tuomarin kysymykseen oli täysin ennalta-arvaamaton.
– Sen sijaan, että miehet olisivat vastanneet näkevänsä itsellään valoisan tulevaisuuden, he menivät täysin tolaltaan. He järkyttyivät ja alkoivat huutaa: "Sinä et ymmärrä! Sinä et ymmärrä meitä! Sinä et ymmärrä, että tämä on ainoa tapa, jolla voimme elää!" Sinä päivänä päästyäni kotiin minä aloin kirjoittaa, Lapidus muistelee voimakasta kokemustaan.
Syy siihen, että tuomari esitti miehille tuon kysymyksen oli Lapiduksen mukaan se, että hän halusi tietää, olivatko nuorukaiset muuttamassa elämäntyyliään. Toive siitä, että heillä olisi ollut suunnitelmia tulevaisuutensa varalle tai unelmia tulla kunnon kansalaisiksi osoittautui nopeasti merkityksettömäksi.
– Ensimmäinen tarina, jonka kirjoitin oli novelli, joka kertoi juuri tuosta ryöstöstä, mutta en kirjoittanut tarinaa uhrien tai poliisin tutkijoiden näkökulmasta, vaan nuorten miesten näkökulmasta. Katsoin tilannetta heidän silmin, Lapidus perustelee ainutlaatuista näkökulmaansa kirjoittajana.
"En tiennyt, että kirjoitin kirjaa"
Vaikka palo kirjoittamiseen syttyi kiivaana Lapiduksen mielessä, ei hän osannut kuvitellakaan kirjoittavansa romaania.
– Kirjoittelin vain ylös lyhyitä tarinoita ja anekdootteja oikeudesta ja aloin yhdistellä tarinoita pidemmäksi kokonaisuudeksi. Kaikki eteni askel askeleelta, enkä minä oikeastaan edes tiennyt, mitä tein, Lapidus myöntää.
Kirjailija oli kuitenkin varma siitä, että hän oli pureutunut näkökulmaan, joka tuntuisi monesta varmasti vieraalta. Toisaalta myös halu valistaa ihmisiä yhteiskunnan hyvinkin erilaisista puolista ajoi kirjailijaa eteenpäin.
– Jos meidän yhteiskunnassamme Tukholmassa on ihmisiä, jotka sanovat, että rikollisuus on ainoa tapa, jolla he voivat elää elämäänsä, niin ajattelin, että sen on oltava ihmisten mielestä kiinnostavaa, Lapidus kertoo.
"Kirjoittaminen on minun terapiaani"
Järkyttävien teemojen parissa työskenteleminen on harvalle helppoa. Ihminen löytää kuitenkin usein tavan prosessoida esimerkiksi työssään kohtaamiaan julmuuksia tavalla, joka vähentää oman mielen päällä makaavaa taakkaa.
– Jotkut ihmiset käyvät psykiatrilla, jotkut vain eristävät ajatuksensa. Suurin osa juristeista opettelee vain olemaan hiljaa ja vähitellen elämään asioiden kanssa, Lapidus tietää.
Lapidus on aina tiedostanut vahvasti vääryydet, joita hän on kohdannut työssään puolustusasianajajana. Julmimmallakin rikollisella on kuitenkin oikeus asianajajaan, ja jonkun on huolehdittava tehtävästä, joka saattaa olla moraalisesti hyvinkin vaikea.
– Kirjoittaminen on minun terapiaani, Lapidus kertoo.
Kirjassaan Siisti kosto kirjailija esittelee sarjamurhaajan, joka ei hyväksy millään tasolla sitä, että mies kävisi kumppaniinsa fyysisesti käsiksi. Hahmo murhaa säännönmukaisesti vaimonhakkaajiksi luokittelemiaan miehiä. Lapidus myöntää, että juuri perheväkivaltaan liittyvät oikeustapaukset ovat erityisen vaikeita puolustusasianajajan työssä.
– Tavallaan hahmon luominen on ollut minun keinoni käsitellä vaikeita asioita. Jos minulla on hoidettavanani oikeusjuttu, johon liittyy perheväkivaltaa, järkyttää se minua kovasti, mutta minun täytyy silti puolustaa tuota ihmistä, Lapidus toteaa.
"Se on vain palanen, kuin sirpale kokonaisuudesta"
Lapiduksen tarkoitus on esitellä kirjoissaan Ruotsin rikollista alamaailmaa vain osana kokonaisuutta – kuin yhtenä kulmikkaana palasena koko yhteiskunnan palapeliä. Puolustusasianajaja haluaa uskoa, että hänen kuvailemansa pahan ympärillä on myös paljon hyvää.
– Pyrin sanomaan, että kyseessä on kuvaus tämän päivän alamaailmasta. Se on vain palanen, kuin sirpale kokonaisuudesta. Kyse ei ole koko kuvasta ja se on hyvä muistaa, Lapidus toteaa.
Lapiduksessa palaa halu avata ovi maailmaan, joka on harvalle tuttu. Hän haluaa mahdollistaa kenen tahansa sukelluksen rikollisten maailmaan, jonka arvot poikkeavat useimpien elämästä hyvin radikaalisti. Lapidus tietää, että ihmiset ovat uteliaita.
– Minä kuvaan maailmaa kauniin ulkokuoren alla. Maailmaa, johon ei pääse sisälle noin vain. Kuvailen asioita, jotka ovat olemassa, mutta kyse ei ole siitä, ettenkö pitäisi esimerkiksi Ruotsia kelpo yhteiskuntana, Lapidus painottaa.
Kirjailija uskoo, että jokaisella nykyaikaisella eurooppalaisellakin yhteiskunnalla on oma pimeä puolensa. Lapiduksen mukaan asiat eivät ole Helsingissäkään kaikkialla niin, miten suurin osa asukkaista ne näkee.
"Pyrin tekemään kaikkeni, jotta kirjoittaminen säilyisi harrastuksena"
Vaikka Lapiduksen elämä menestyneenä puolustusasianajajana – ja nyt myös menestyneenä kirjailijana – on yhtä loikkimista kahden eri maailman välillä, on hänellä selvä arvojärjestys elämässään. Kirjoittaminen on nimittäin hänelle pelkkä harrastus – ja sellaisena hän toivoo sen pysyvänkin.
– Kirjoittaminen on kehittynyt kansainväliseksi ilmiöksi ja se on muuttunut enemmän työksi, mutta minä pyrin tekemään kaikkeni, jotta se säilyisi harrastuksena. Minä kirjoitan siksi, että se on hauskaa, ja koska minä haluan tehdä sitä. sellaisena haluankin sen pitää, Lapidus linjaa.
Hurja menestys ja harppaus kirjailijan saappaisiin on tullut Lapidukselle yllätyksenä. Työntäyteiset päivät päivätyön lisäksi kirjoittamisen parissa ovat kuitenkin jättäneet positiivisen leiman häneen.
– Tämä on ollut uskomaton matka, Lapidus hymyilee.
Lapidus on kirjoittanut kolme kansainvälisesti menestynyttä kirjaa: Rahalla saa (2008), Siisti kosto (2009) ja Luksuselämää (2011). Kirjailijan esikoisteoksesta on tehty myös elokuva.
MTV3/Helmi
Teksti: Heli Kuitunen
Kuvat: Lehtikuva