Puolustusasianajaja Jens Lapiduksen ura kirjailijana sai aikoinaan yllättävän sykäyksen tunteikkaasta oikeuskäsittelystä. Kirjailija ei olisi ikinä osannut aavistaa, kuinka tunteiden purkaus sai lopulta ymmärrettävän muodon kirjasarjana.
Jens Lapidus on menestynyt ruotsalaisdekkaristi, joka kirjoittaa itse nimeämäänsä kirjallisuuslajia, Stockholm Noiria. Tukholman alamaailmasta syntyneet fiktiiviset hahmot ovat toimineet Lapiduksen terapiana oikeustapauksissa, joihin ihmisen ymmärrystä on vaikea ulottaa.
"Sinä päivänä minä aloin kirjoittaa"
Lapiduksen ura kirjailijana sai alkunsa oikeudenkäynnistä, jossa nuoria miehiä syytettiin ryöstöistä. Miehet olivat ryöstäneet ihmisiä omissa kodeissaan ja käyneet asukkaiden kimppuun. Pahoinpidellyille uhreilleen olivat he lopulta kääntäneet selkänsä.
– Teot olivat hyvin brutaaleja. Oikeudenkäynti alkoi lähentyä loppuaan, kun olimme käyneet asiaa läpi käräjillä muutaman päivän ja tuomari kysyi miehiltä, missä he näkevät itsensä viiden vuoden päästä, Lapidus muistelee.
Nuorten rikollisten reaktio tuomarin kysymykseen oli täysin ennalta-arvaamaton.
– Sen sijaan, että miehet olisivat vastanneet näkevänsä itsellään valoisan tulevaisuuden, he menivät täysin tolaltaan. He järkyttyivät ja alkoivat huutaa: "Sinä et ymmärrä! Sinä et ymmärrä meitä! Sinä et ymmärrä, että tämä on ainoa tapa, jolla voimme elää!" Sinä päivänä päästyäni kotiin minä aloin kirjoittaa, Lapidus muistelee voimakasta kokemustaan.
Syy siihen, että tuomari esitti miehille tuon kysymyksen oli Lapiduksen mukaan se, että hän halusi tietää, olivatko nuorukaiset muuttamassa elämäntyyliään. Toive siitä, että heillä olisi ollut suunnitelmia tulevaisuutensa varalle tai unelmia tulla kunnon kansalaisiksi osoittautui nopeasti merkityksettömäksi.
