Huumepoliisin ex-päällikön Jari Aarnion uusi kirja on pitkälti samanhenkinen kuin hänen puolustuksensa Helsingin hovioikeudelle tekemä valitus pitkään vankeustuomioon johtaneesta huumejutusta, kirjoittaa MTV Uutisten rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä.
6:10
”Kun tulee paskaa tuulettimeen niin on varsin normaalia poliisissa, että esimiehet tuppaavat katoamaan taivaanrantaan. |
Aarnio ja käsikirjoittaja Vepe Hänninen eivät sanoja säästele. Kyytiä saavat WSOY:n julkaisemassa Myrkky-kirjassa niin Aarnion esimiehet Helsingin poliisissa, keskusrikospoliisin tutkijat, syyttäjät ja Helsingin Sanomien rikostoimittajat.
”Rikoksesta epäillyt pantiin vastaamaan mielivaltaisiin ja kohtuuttomiin väitteisiin ja heitä vaadittiin todistamaan oma syyttömyytensä.” |
Muutamassa alkuosan vauhdikkaassa esimerkissä käsitellään tietolähdetoimintaa, mutta sen jälkeen tyyli muuttuu.
Aika ajoin kirjaa lukiessa tuntuu siltä, että istuisi oikeussalin takapenkillä kuuntelemassa puolustuksen puheenvuoroa. No, juuri siitä kirjassa onkin kyse.
"Ensin tynnyrijuttua tutkittiin yhdessä, krp:n pääosaston ja Helsingin huumepoliisin kesken. Sitten riitaannuttiin verisesti. Sitten toisella puolella pöytää istuneet huumepoliisit julistettiin epäillyiksi raskaista rikoksista ja vastapäätä istuneet krp:n poliisit ryhtyivät tutkimaan heidän tekosiaan. Kuulostaako reilulta? Oikeudenmukaiselta? Olisiko tämä suunnilleen sama kuin jos tieriidan toiselle osapuolelle annettaisiin rajattomat valtuudet tutkia naapurinsa asiat ja sulkea isäntä perunakuoppaan haluamakseen ajaksi?" |
Aarnion näkemys on se, että häneen kohdistunut tutkinta oli puolueellinen, koska keskusrikospoliisin tutkijat vihasivat häntä. Näyttö on koottu tarkoitushakuisesti ja käräjäoikeus on huumetuomiot langettaessaan tulkinnut sitä väärin. Kukaan ei myöskään ymmärrä huumepoliisin tiedustelutoiminnan luonnetta.
Tämä kuultiin jo käräjäoikeuden istunnoissa ja se on Aarnion hovin valituksen ydin. Kirja on samalla linjalla. Mitään järisyttävää uutta kirjassa ei ole.
Yhtäläisyyksiä valituksessa ja kirjassa
Yhtäläisyyksiä hovin valituksesta ja kirjasta löytyy rakennetta - ja osin tekstiäkin myöten. Tässä esimerkki:
Ote Aarnion valituksesta hovioikeuteen:
”Päivä sen jälkeen, kun Helsingin käräjäoikeus oli antanut Aarnio-jutussa tuomion, Helsingin Sanomat julkaisi poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen haastattelun. Siinä kerrottiin perustetusta yhteistyöryhmästä, jossa KRP ja pääkaupunkiseudun paikallispoliisit sopivat jatkossa jokaisen huumejutun tutkinnasta. Artikkelissa todetaan, että Helsingin huumepoliisin ja KRP:n huonot välit ovat johtuneet joidenkin poliisien erittäin kielteisestä asenteesta kilpailevan yksikön kollegoihin. Tämän Kolehmainen myöntää. Asenneongelmat ovat hänen mukaansa tarkoitus saada kuntoon esimiestyöllä.” |
Ote Myrkky-kirjasta:
”Päivä sen jälkeen, kun Helsingin käräjäoikeus oli antanut Aarnio-jutussa tuomion (29. joulukuuta 2016) Helsingin Sanomat julkaisi poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen haastattelun. Siinä kerrottiin perustetusta uudesta yhteistyöryhmästä, jossa krp ja pääkaupunkiseudun paikallispoliisit sopivat jatkossa jokaisen huumejutun tutkinnasta. Artikkelissa todetaan, että Helsingin huumepoliisin ja krp:n huonot välit ovat johtuneet joidenkin poliisien erittäin kielteisestä asenteesta kilpailevan yksikön kollegoihin. Tämän poliisiylijohtaja Kolehmainen myöntää. Asenneongelmat ovat hänen mukaansa tarkoitus saada kuntoon esimiestyöllä.” |
Toisaalta lukiessa on ymmärettävä, että kirjan tarkoituskin on tuoda nimenomaan Aarnion kanta esiin.
Se on selvää, että huumeoikeudenkäynti on ollut vaikea juttu. Ei sitä muuten olisi reilua 130:tä päivää käsitelty käräjäoikeudessa ja todella pitkäksi venyy parin viikon päästä alkava hovioikeuden käsittelykin.
Päätös hovista saataneen vasta loppuvuonna 2018.