Metsäjänikset vähenevät, mutta rusakot runsastuvat, kertovat tämän kevään lumijälkilaskennan tulokset. Sama kehitys näkyy myös yli 30 vuoden seurantatuloksissa. Niiden mukaan myös ketut ja oravat ovat vähentyneet selvästi. Lumijälkilaskennat antavat arvokasta tietoa lajien kannan koon ja levinneisyyden vaihteluista.
Metsäjänis on hätää kärsimässä. Varsinkin Etelä- ja Keski-Suomessa laji on käynyt entistä harvinaisemmaksi. Sen sijaan sukulaislaji rusakko on runsastunut voimakkaasti jäniksen kustannuksella.
– Mitä ilmeisimmin näillä lajeilla on sekä risteytymistä että mahdollisesti kilpailua ravinnosta. On selvä, että vähälumisena talvena saalistus osuu voimakkaammin valkoiseen eläimeen kuin paremmin maastoutuvaan rusakkoon, pohtii Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Markus Piha.
Käpysato vaikuttaa oravan menestykseen
Yli 30 vuoden seurantatiedot paljastavat, että metsäjänikset ovat vähentyneet puoleen ja samoin on käynyt ketuille. Oravien määrä on pudonnut kolmannekseen. Kärpät ovat vähentyneet kuudennekseen vuoden1989 tasosta.
Oravien menestykseen vaikuttaa eniten kuusen käpysato.
– Voidaan spekuloida, että onko esimerkiksi joillakin alueilla tai laajemmillakin alueilla metsärakenne nuorentunut sen verran, että isoja kuusia, jotka tuottavat runsaasti käpysatoa, niin olisiko niiden määrä saattanut vähentyä. Joidenkin tutkimusten mukaan orava on vähentynyt enemmän niillä alueilla, jotka ovat lämmenneet enemmän vuosikymmenien aikana, toteaa Piha.
Ketut kärsivät jänisten vähentymisestä
Kettujen vähenemistä puolestaan selittää todennäköisesti se, että niiden tärkeä saalislaji metsäjänis on vähentynyt.
Näätiä on enemmän tänä kuin viime vuonna, mutta pidemmällä aikavälillä kannan koko on pysynyt samalla tasolla. Etelässä laji on vähentynyt, mutta pohjoisessa runsastunut.
Lumijälkilaskennasta arvokasta tietoa
Vapaaehtoisvoimin tehtävät lumijälkilaskennat antavat tärkeää tietoa muutoksista pienten riistanisäkkäiden runsaudessa ja levinneisyydessä.
– Lumijälkilaskenta on oikeastaan ainut kannanseuranta, mitä meillä on näistä lajeista. Se antaa arvokasta tietoa näiden lajien lyhyen ja pitkän ajan kannankehityksestä. Tulokset ovat käytettävissä ympäristöseurantaan ja riistakantojen säätelyyn, kertoo Piha.
Lajien menestyksessä on isoja alueellisia vaihteluja. Yleisesti ottaen useat lajit ovat ongelmissa Etelä-Suomessa, mutta pohjoisessa niillä menee paremmin.