Walt Disney Studios, 2011. Valmistusvuosi 1996. Ohjaus Henry Selick. Kuvaformaatti 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.66:1. Ääni DD 5.1. Kesto 76 min.
Roald Dahlin tarinaan perustuva elokuva sekoittelee oikeita näyttelijöitä ja stop motion –tekniikalla tehtyä animaatiota. Leffa oli ohjaaja Selickin ja tuottaja Tim Burtonin seuraava yhteistyö kolme vuotta loistavan Painajainen ennen joulua jälkeen. Liekö heikon menestyksen syytä, kaksikko ei julkaissut yhteisiä tuotoksia kuin vasta 13 vuotta myöhemmin, kun Coraline ilmestyi vuonna 2009.
James (Paul Terry) on nuori poika, joka päätyy vanhempiensa kuoleman jälkeen asumaan kamalien tätiensä Äimän (Joanna Lumley) ja Äkämän (Miriam Margolyes) luokse. Jamesin elämä on kurjaa, kunnes eräänä iltana tuntematon vanhus (Pete Postlethwaite) antaa hänelle erikoisen lahjan. Tuon lahjan seurauksena kasvaa jättimäinen persikka, jolla tätikaksikko alkaa rahastamaan ja näyttääkin siltä, ettei Jamesilla ole näkyvissä valoa tunnelin päässä.
Sitten James päätyy persikan sisään ja huima seikkailu kohti New Yorkia voi alkaa. Samalla elokuva siirtyy elävistä näyttelijöistä ja sopivan surkeista lavasteista animaation puolelle. Persikan sisällä matkaa tekevät myös pihalta löytyneet ystävykset hämähäkki (Susan Sarandon), leppäkerttu (Jane Leeves), tuhatjalkainen (Richard Dreyfuss), heinäsirkka (Simon Callow), kiiltomato (tuplaroolin tekevä Miriam Margolyes) sekä mato (David Thewlis). Tapahtuu paljon kaikenlaista hassua ja hauskaa, kunnes päädytään määränpäähän.
James ja jättipersikka on kiva elokuva lapsille ja aikuisille. Burton ja Selick ovat onnistuneet loihtimaan Dahlin tarinasta toimivan leffan. Ei ole liian sekava eikä pelottava. Suomenkieliset äänetkin onnistuivat hyvin.
Ekstrapuolella tuotannosta kertova dokumentti paljastaa mm. että elokuvan kuvaaminen kesti kolme vuotta. Good News –kappaleen musiikkivideo on hauska yhdistelmä elokuvan materiaalia ja säveltäjä-laulaja Randy Newmanin studiotyöskentelyä. Viimeisenä lisukkeena voi katsoa leffan trailerin.
Leffa: * * * *
Ekstrat: * * *