Jääkiekkolegenda Kalevi Numminen täyttää pyöreitä vuosia – isän sanat pysäyttävät: "Tämä elämä on äkkiä eletty"

– Minun isäni eli kasikolmoseksi ja muistan, kun hän sanoi, että tämä elämä on äkkiä eletty. Voin sanoa ihan samalla lailla, kun on kahdeksankymppiä mittarissa: tämä on äkkiä eletty. Sitä pysähtyy ja tulee tämäntyyppisiä ajatuksia ja asioita mieleen, Kalevi Numminen sanoo MTV Urheilulle.

Taustalla Hakametsän jäähallin katossa roikkuu Nummisen Tappara-paita #2, seurahistorian ensimmäisenä jäädytettynä numerona. Legendan ura lajin parissa oli komea.

Numminen aloitti jääkiekon vuonna 1952 C-juniori-ikäisenä TBK:n kaupunkiosasarjassa Tammelan joukkueessa. Mestarivalmentaja Jarl Ohlson nosti Nummisen vuonna 1957 Tapparan edustusjoukkueeseen, ja siinä puolustaja pelasi lopulta koko 12 kautta kestäneen uransa.

Numminen voitti pelaajana kolme Suomen mestaruutta ja kaikkiaan seitsemän mitalia. Suomea hän edusti yhdeksän kertaa arvokisoissa.

"Nähtiin, mitä Tarasovin porukka teki"

Nummisen valmennusura oli niin ikään ylväs. Numminen luotsasi Tapparan kolmeen Suomen mestaruuteen ja valmensi myös Suomen jääkiekkomaajoukkuetta. 

– Kyllä se välillä hirvitti, mutta mielenkiintoa oli, että sitäkin touhua katson, Numminen toteaa maajoukkuevalmentamisesta.

Legendan valmennusuraa arvotettaessa kyse ei ole vain maajoukkueen luotsaamisesta ja menestyksestä Tapparassa, vaan Nummisen katsotaan olleen Rauno Korven kanssa mullistamassa Suomi-kiekon valmennuskulttuuria. Oppia haettiin Moskovastakin Punakonetta valmentaneen Anatoli Tarasovin työskentelytavoista.

– Nähtiin konkreettisesti, mitä Tarasovin porukka siellä teki. Oltiin siellä aika pitkä aika, pari viikkoa.

– Oli lihaskuntotreeniä, kestävyyttä ja mitä jäällä tehtiin. Aika paljon he pelasivat oheisharjoitteena koripalloa ennen kuin he menivät jäälle.

Seurajoukkueen jokapäiväisestä valmennustyöstä nauttinut Numminen vieraili myös monessa muussa paikkaa.

– Sain selvän kuvan, mitä tehtiin Ruotsissa, Tshekeissä, ja missä kansainvälinen kiekko meni. Se kiinnosti minua. 

"Eihän sitä voi muuta kuin ihailla"

KALEVI NUMMINEN

• Syntynyt 31. tammikuuta 1940 Tampereella. 
• Entinen jääkiekkopuolustaja ja -valmentaja.
• Kahdeksan Suomen mestaruutta Tapparassa: kolme pelaajana, kolme valmentajana ja kaksi toimitusjohtajana: "Mestaruudet kruunaavat harjoittelun ja mukanaolon. Niitä on ihan kohtuudella tullut."
• Pelasi ja valmensi myös Suomen maajoukkueessa.
• Suomen Jääkiekkoleijona #44.
• Tappara on jäädyttänyt Nummisen pelinumeron 2.
• Valittiin kansainvälisen jääkiekkoliiton kunniagalleriaan Hall of Fameen 2011.
• Nummisen molemmat pojat Teppo ja Teemu pelasivat myös jääkiekkoa. Teppo saavutti kaksi olympiahopeaa ja yhden olympiapronssin sekä pelasi pitkään NHL:ssä.

Numminen toi valmentajana Tapparan arkeen esimerkiksi aamuharjoitukset. Yhtenä valmennusuransa bravuuriharjoituksista hän pitää 15 kilolla tehtyä levyjumppaa, jota "jätkät taitavat vääntää vieläkin".

– Kun oli mestaruusvuosia, joukkueeni pojat rupesivat keskenään tekemään levyjumppaa alkuverryttelyssä ennen kuin mentiin jäälle. Eivät kaikki, mutta ne, joilla ei tuntunut missään. Se todisti sen, että he ovat hyvässä kunnossa. Jos et ole niitä tehnyt, et pysty mitään jäälläkään tekemään.

Tappara on pystynyt sittemminkin tekemään asioita jäällä menestyksekkäästi. Nummisen toimitusjohtaja-aikana 1986–1993 Suomen mestaruuksia kertyi kaksi, ja kulttuuri on kantanut nykyhetkeen. Seuralla on eniten pääsarjamestaruuksia suomalaisista seuroista, 17, kun mukaan lasketaan kolme edeltäjän TBK:n mestaruutta. 

– Eihän sitä voi muuta kuin ihailla ja olla mielissään, kuinka hyvää työtä vuositolkulla – voisi sanoa, että vuosikymmeninä – on tehty Tapparassa. Se vaatii hyvää johtamista, hyvät valmentajat ja ennen kaikkea täytyy muistaa, että se vaatii hyvät pelaajat. Se on ykkösasia. Sitten tulee hyvä joukkue.

"Nähtiin sinun kiekkokoulussasi"

Numminen kertoo nykyäänkin käyvänsä usein Tapparan peleissä. Hän seuraa SM-liigaa ja maajoukkuetta muutoinkin. Ja pitää itsensä liikkeellä.

– Joka päivä täytyy käydä kävelylenkillä. Ihmisen tärkein asiahan on loppujen lopuksi kävely. Siellä puolesta tunnista 45 minuuttiin, sitten vähän kuntopyörää ja sitten vähän kuminauhaa, Numminen sanoo.

Hänen kiekkokoulunsa pelaajat muistavat yhä Nummisen tämän ensikosketuksesta valmentamiseen. Silloinen pelaaja veti 1950–60-lukujen vaihteessa kolmena vuonna joulun tienoilla Koulukadun jäällä kiekkokoulua.

– Joka aamu oli kahden tunnin vuoro. On aika jännä juttu, että vieläkin tulee minua vähän nuorempia morjenstelemaan ja sanomaan, että silloin nähtiin sinun kiekkokoulussasi, legenda kertoo.