Venäjän armeijaan värvätty Artyom kertoo, miten päätyi tahtomattaan osaksi sotaa.
Itäisestä Ukrainasta kotoisin oleva IT-työntekijä Artyom on asunut Moskovassa lähes kymmenen vuotta.
Venäjän aloittaessa hyökkäyksen Ukrainaan helmikuussa 2022 hän oli vierailulla aivohalvauksesta vammautuneen äitinsä luona Donetskissa.
Siitä huolimatta, ettei hän ollut Venäjän kansalainen, otettiin hänet kiinni ja vietiin armeijan värväyskeskukseen.
Artyom työskenteli seuraavien kuukausien ajan Venäjän armeijan IT-konsulttina. Hän myös auttoi vankien värväämisessä armeijaan samalla, kun yritti itse päästä pois rintamalta.
Tällä hetkellä hän elää Moskovassa peläten, että viranomaiset saavat hänet kiinni ja lähettävät takaisin sotaan.
Hän kertoi tarinansa riippumattomalle venäläismedia Vertskalle.
Matkusteli ympäri Ukrainaa
Artyom elää tällä hetkellä käytännössä ilman minkään maan virallista kansalaisuutta, mutta hän on syntynyt Ukrainan Donetskin alueella.
Videoyhteydellä toteutetussa haastattelussa Vertskalle hän kertoo matkustelleensa opiskeluaikanaan ympäri Ukrainaa.
– Asuin jopa Länsi-Ukrainassa useita vuosia. Löysin sieltä tyttöystävän ja aloin juurtua sinne, hän sanoo.
Artyom päätyi palaamaan Itä-Ukrainaan erottuaan tyttöystävästään. Venäjä oli jo liittänyt Krimin niemimaan osaksi itseään, ja maa oli lietsonut sotaa Ukrainan Donbasin alueella.
– Palasin kotiin kaupunkiin, jota en tunnistanut, enkä halunnut enää asua siellä, hän muistelee.
Artyom päätyi muuttamaan Ukrainan pääkaupunki Kiovaan. Vuokra-asunto lähti kuitenkin alta, kun vuokraemäntä sai tietää hänen olevan kotoisin Donetskista.
Kiovaan pettyneenä Artyom kokeili seuraavaksi Venäjän Moskovaa, josta ensivaikutelma oli positiivinen. Myös IT-taidoille oli paljon kysyntää, joten työpaikka löytyi nopeasti.
Helmikuussa 2022 kaikki muuttui
Artyom teki säännöllisesti kolmen kuukauden välein vierailuja Donetskiin, jossa hänen aivohalvauksen saanut äitinsä asui.
Viimeinen vierailu tapahtui vuoden 2022 alussa.
Helmikuun 23. päivä hänet lastattiin bussiin muiden miesten kanssa. Määränpäänä oli värväystoimisto paikallisessa elokuvateatterissa.
Siellä sotilasupseeri oli rauhoitellut Artyomia sanoen, ettei häntä lähetettäisi taistelemaan, vaan hän auttaisi esimerkiksi ammusten lastaamisessa ja että siihen menisi 15–20 päivää.
Artyom yritti kuitenkin epätoivoisesti todistella, ettei hän ollut sotilas. Hän tarjoutui avusatamaan Venäjän armeijaa esimerkiksi tietoteknisissä asioissa siihen asti, kunnes pääsisi palaamaan Donetskista Moskovaan.
Viranomaiset suhtautuivat tarjoukseen myötämielisesti, mutta seuraavana päivänä hänet kuitenkin lastattiin muiden miesten kanssa bussiin ja vietiin Novoazovskin kaupunkiin.
Siellä heille kerrottiin, että he saisivat aseet seuraavana päivän.
Artyom yritti aiempaa vimmatummin saada puhuttua itseään tilanteesta ulos.
– Aloin selittää, että oli tapahtunut erehdys. Olen IT-tyyppi, en osaa ampua tai tappaa.
Lopulta vakuuttelut alkoivat toimia ja hänet oltiin valmiita päästämään takaisin Donetskiin.
Artyom kuitenkin kuuli, että kaupunkiin palanneet miehet lähetettäisiin väkisin rintamalle, joten kun Novoazovskissa eräs kapteeni tarjosi työtä tietokoneavustajana ilman sopimusta, hän suostui.
Perhe suositteli armeijaan jäämistä
Työ armeijassa tuntui aluksi väliaikaiselta ja se, ettei sitä varten oltu kirjoitettu sopimusta antoi toivoa, että hän voisi lähteä Ukrainasta, eikä Venäjän viranomaisilla olisi laillista perustetta pidättää häntä.
Kuukauden armeijalle työskenneltyään Artyom lähetettiin ensimmäiselle tehtävälleen Mariupolin läheisyyteen. Siellä hän työskenteli karttojen parissa ja perusti viestintäkeskuksen Venäjän hyökkäyksen vuoksi internetittömään kaupunkiin.
Kahden kuukauden jälkeen hänet lähetettiin myös Zaporizhzhjan alueelle ja Avdijivkan rintamalle.
Elokuun koittaessa Artyom halusi palata Moskovaan, mutta oma perhe puhui hänet ympäri: IT-työssä Venäjän armeijalle häntä ei uhkaisi mikään vaara.
Myös Moskovassa sijainneen asunnon vuokraemäntä sanoi, ettei Artyomin tarvitsisi maksaa vuokraa tyhjänä olevasta asunnosta.
Palvelus päättyi sopeutumattomuuteen
Artyom kertoo, ettei ole koskaan elänyt niin mukavasti kuin työskennellessään Venäjän armeijassa, jossa korkea-arvoiset upseerit elivät kolmikerroksisessa talossa. Asuntoon sisältyi sauna, uima- ja poreallas.
– Oli kuitenkin vaikeaa olla Mariupolissa ja nähdä oman kulttuurin edustajien kuolevan, hän kertoo Vertskallen haastattelussa.
Puolen vuoden palveluksen jälkeen Artyomille tarjottiin ylennystä, joka hänen mukaansa olisi johtanut Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:hen.
Hän kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta, jotta sopimuksia ei tarvinnut allekirjoittaa.
Lopulta Artyomin palvelus päättyi siihen, ettei hän kyennyt sopeutumaan elämään armeijassa. Mitä enemmän komentajat oppivat itse tietoteknisistä asioista, sitä ilmeisemmäksi hänen sopimattomuutensa joukkoon kävi.
0:42
Artyom kertoo, että komentajien mukaan työpäivä piti päättää juomalla konjakkia tai viskiä. Hän ei itse pitänyt tavasta ja lopulta eräs komentaja suuttui, kun kuuli Artyomin kieltäytymisestä.
– Hän sanoi, että palvelukseni oli ohi, että minua ei enää tarvittu ja periaatteessa käski minun vain lähteä, hän kertoo.
– Juuri sitä oli odottanut. Pakkasin tavarani ja lähdin.
Vietiin udelleen armeijaan
Palveluksen päätyttyä Artyom meni asumaan äidilleen.
Kahden kuukauden jälkeen ovelle ilmestyi kaksi aseistettua sotilasta, jotka veivät hänet komentajan toimistoon.
Kävi ilmi, että Artyom oli julistettu luvattomaksi sotakarkuriksi ja hänen oli palattava rintamalle.
Artyom kieltytyi kuitenkin edelleen allekirjoittamasta palvelussopimusta, joten hänet pakotettiin pienempään komppaniaan, joka lähetettiin säännöllisesti suorittamaan hyökkäyksiä.
Hän ei itse osallistunut taisteluihin, mutta näki ensimmäistä kertaa sodan läheltä.
– Ihmiset palasivat sieltä silvottuina ja murtuneina. Se oli kauhistuttavaa.
Artyom lähti armeijasta, kun hänen olisi täytynyt kirjoittaa sopimus uuden kokoonpanon kanssa, jota erään rykmentin komentaja hänelle ehdotti.
Kyseinen komentaja oli itse istunut vankilassa ammuttuaan oman komentajansa vuonna 2017.
– Mietin, miten pitkälle olen vajonnut, että työskentelen sellaisen henkilön alaisuudessa, joka on istunut vankilassa murhasta. Jos teen jotain väärin, hän murskaa minut.
Jatkuva pelko arjessa läsnä
Palattuaan Moskovaan Artyom muutti kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan asuntoon, jota ympäröi metsä.
– Tarvitsin aikaa, jotta palasin taas normaaliksi ihmiseksi.
Atyom meni hakemaan maahanmuuttovirastosta Venäjän kansalaisuutta, sillä hänen DNR-asiakirjojensa voimassaolo oli päättymässä.
Passin piti saapua neljässä päivässä. Sen hakemisen yhteydessä virkailija oli painanut hälytysnappia. Tämän jälkeen kaksi miestä olivat tulleet viemään hänet poliisin puheille.
Kuulustelujen jälkeen Artyom vietti kaksi kuukautta moskovalaisessa sotilastukikohdassa odottamassa tapauksen tutkintaa.
Hän kirjoitti sotilaslääketieteellisessä lautakunnassa kieltäytymisilmoituksen, jossa väitti, ettei hänellä ollut velvollisuuksia Venäjän puolustusministeriötä kohtaan.
Tästä huolimatta Artyomille annettiin määräys palata Venäjän sotilasyksikköön.
Hän ei mennyt.
Nyt hän viettää suurimman osan ajastaan piilossa asunnossaan Moskovassa.
– En pääse eroon ajatuksesta, että joku voi tulla ja napata minut milloin tahansa, hän sanoo.
– Olen lähellä menettää järkeni. Yritän elää normaalia elämää, mutta olen täysin epätoivoinen.
1:10