"Isäni on ollut kateissa kuusi vuotta"

− Kyllähän se toisi rauhan, kun saisi asian päätökseen, Heidi Haapala huokaa.

Mutta toisaalta isän kohtalon selviäminen myös pelottaa. Heidi on opetellut elämään epätietoisuuden kanssa, ja hän pelkää lopullista vastausta ja sitä, miten sen saaminen muuttaa elämää. Mielessä pyörii myös kuvitelmia, joiden ei soisi olevan totta. Mitä, jos isä on joutunut kärsimään?

− Totta kai sitä on tullut kuviteltua kaikenlaista. Ja yksikään kuvitelmista ei ole nätti, Heidi kertoo.

Poliisi aloitti tutkinnan hitaasti

Heidi oli 18-vuotias, kun hänen silloin 46-vuotias isänsä katosi. Isällä ja tyttärellä oli aina ollut hyvin lämpimät välit, vaikka he asuivatkin eri osoitteissa. Isän elämään liittyi runsasta alkoholinkäyttöä ja loppuvaiheessa myös jonkin verran huumeita. Elämäntavastaan huolimatta hän oli Heidille hyvä isä. Sellainen, jonka kanssa soiteltiin lähes päivittäin ja jolle Heidi pystyi kertomaan kaikki murheensa.

− Isä oli hyvin perhekeskeinen, vaikka olikin niin sanottu kadunmies. Kun hänestä ei ollut kuulunut mitään pariin päivään, aloin huolestua.

Kun isästä ei ollut kuulunut viikkoon, Heidi teki katoamisilmoituksen.

− Olisin tehnyt sen paljon aikaisemmin, mutta piti kuulemma odottaa viikko. Ja koska isäni elintavat olivat poliisille jo ennestään tutut, tuntui, että asiaa ei otettu vakavasti. Vasta heinäkuussa kysyttiin ensimmäistä kertaa, mitä isällä oli ollut päällä, kun hänet viimeksi nähtiin.

Nuoruus jäi kesken

− Olen päättänyt, etten katkeroidu, vaikka tavallaan jouduinkin kasvamaan aikuiseksi liian aikaisin. Yhtäkkiä piti ottaa vastuu isoista asioista. Sitä ei varmaan tule ajatelleeksi, mutta kadonneen ihmisen kaikki asiat, niin kuin esimerkiksi pankki- ja raha-asiat jäävät rullaamaan, Heidi selittää.

Ensimmäiset kuukaudet isän katoamisen jälkeen menivät sumussa. Heidi muistaa kyllä käyneensä töissä ja koulussa, mutta tarkempaa muistikuvaa hänellä ei tuosta ajasta ole. Paitsi se, että hän valvoi yökaudet puhelin kädessä, jos vaikka joku isän ryyppykavereista tietäisikin jotain ja soittaisi.

Unettomat yöt olivat lopulta maksaa Heidille opiskelupaikan menettämisen.

− Nukuin usein aamulla pommiin, ja poissaoloja kertyi. Kun kerroin oppilashuoltoryhmälle, miksi olin niin paljon poissa, rehtori vaan totesi, että tämä koulu ei ole mikään kirjekurssi.

Samaisessa oppilashuoltoryhmän kokouksessa oli paikalla rehtorin lisäksi muun muassa terveydenhoitaja ja psykologi. Sen sijaan, että joku olisi tarjonnut Heidille tukeaan, hänet meinattiin heittää ulos koulusta.

− Kun joku kuolee yllättäen, hänen läheisilleen tarjotaan vaikka mitä kriisiapua, mutta kadonneiden omaiset saavat pärjätä yksin, Heidi toteaa.

Toivo ratkaisusta elää

Heidi uskoo, että hänen isänsä katoamista alettiin tutkia tosissaan vasta siinä vaiheessa, kun poliisi alkoi epäillä, että kyse on henkirikoksesta. Tapausta alettiin tutkia sellaisena heinäkuussa 2003, kun katoamisesta oli kulunut vajaat kaksi kuukautta. Silloin tutkinta siirtyi keskusrikospoliisin vastuulle, ja se on edelleen käynnissä.

− Poliisit sanovat, että ei saa luopua toivosta, ja he ovat varmoja, että juttu vielä selviää. Mutta toisaalta, juttu on jo niin vanha, että aina on kiireellisimpiä asioita, jotka menevät isän jutun edelle.

− Tosin minun tuskani on ihan sama riippumatta siitä, kuinka kauan katoamisesta on kulunut aikaa. Nyt asian kanssa on vaan oppinut elämään, Heidi kertoo.

Heidi ei ole tuskansa kanssa yksin, sillä Suomessa katoaa vuosittain tuhansia ihmisiä. Tosin suurin osa heistä löytyy. Tällä hetkellä selvittämättömiä tapauksia on Heidin mukaan noin 50.

− Aikaisemmin en tullut edes ajatelleeksi, että Suomessa voi kadota, hän sanoo.

Studio55/Elina Rantalainen

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Tutustu myös Maikkarin Kadonneen jäljillä -sivuihin.

Osallistu keskusteluun