Isän ja pojan yhteinen hetki SM-liiga-ottelussa ei unohdu – Jan Lundell kertoo, miksi poikansa Anton on ollut pitelemätön alkukaudella

Anton Lundellin nuorelle kiekkouralle on mahtunut jo monia huippuhetkiä. Vasta 19-vuotias Lundell on jo ehtinyt juhlia MM-kultaa alle 18-vuotiaiden ja alle 20-vuotiaiden joukkueessa ja nousta johtavaan rooliin HIFK:n SM-liiga-joukkueessa.

Lokakuussa tuli viimeisin merkkipaalu, kun Florida Panthers varasi keskushyökkääjän numerolla 12 NHL:n vuotuisessa varaustilaisuudessa.

Nuorukaisen isä Jan Lundell muistaa poikkeuksellisesti etätapahtumana järjestetyn varaustilaisuuden hienona yönä. Oman lapsen NHL-varaus nosti tunteet pintaan.

– Se oli hieno tapahtuma. Erilainen kuin normaalisti, mutta tapahtumana todella hyvin järjestetty kaikin puolin. Tulee itsellekin hyvä fiilis, kun oma lapsi pääsee lähemmäksi omia tavoitteitaan.

Hallilla jo lapsena

Jääkiekko valikoitui Anton Lundellin lajiksi kuin itsestään. Nuoren pojan tie vei maalivahtina pelanneen isän matkassa HIFK:n otteluihin, harjoituksiin ja pukukoppiin haistelemaan kiekkomaailman tuoksuja. Samoin kävi muutamaa vuotta nuoremmalle pikkuveljelle Kasperille, joka kiekkoilee tällä hetkellä HIFK:n B-junioreissa.

Jan Lundellin mukaan Anton kokeili muitakin lajeja, mutta jääkiekko oli laji, johon tämä halusi panostaa.

– Ei häntä ohjattu suuntaan tai toiseen. Niin vahvasti jääkiekko on ollut arjessa mukana, että se on varmastikin ollut yksi syy siinä, että hän on aina halunnut seurata kiekkoa ja pelata pihalla.

Isä-Lundell on seurannut poikansa nousua kiekkokartalta läheltä paitsi isänä myös HIFK:n maalivahtivalmentajana. Lundell sanoo, että isän ja pojan on ollut helppo sopeutua samaan joukkueeseen. Tilannetta on helpottanut se, että isä työskentelee maalivahtien valmentajana. 

– Se on toiminut minun mielestäni tosi hyvin heti alusta saakka. Se on selvä, että kun ollaan hallin ulkopuolella on isä-poika-suhde. Hallilla minä olen yksi valmentajista ja hän yksi pelaajista.

Jääkiekko myös pyritään jättämään hallille. Lundellin mukaan otteluiden jälkipuinti ei kuulu iltojen ohjelmaan kotioloissa. Elämä jäähallin ulkopuolella pyritään pitämään normaalina arkena, eikä isä käy neuvomaan poikaansa pelillisissä asioissa. 

– Totta kai jääkiekko on ollut meidän ja poikien elämässä koko ajan. Onhan se osa arkea ja elämää. Joistain asioita voidaan keskustella ja jutella, mutta ei me pelillisiä asioita käydä läpi.

Urheilijan elämästä yli 300 ottelua SM-liigassa pelanneella ja urallaan myös Saksassa, Tshekissä, Tanskassa ja Ruotsissa torjuneella isä-Lundellilla on kuitenkin antaa vinkkejä.  

– Tämän päivän nuoret treenaavat paljon ja balanssin löytäminen on äärimmäisen tärkeää. Siinä pyrin olemaan avuksi ja muistuttamaan tietyistä asioista.

Isän rooli on muuttunut sitä mukaa, kun poika on kasvanut aikuiseksi ja ottanut itse vastuun omista tekemisistään. Eri paikkoihin kuljettaminen on jäänyt pois, mutta tukea kotoa saa entiseen tapaan. 

– Edelleen on sama siinä, että kaikissa asioissa, missä pystyy, tukee ja on sitä kautta kannustava.

Tuen ja kannstamisen lisäksi entinen ammatilaiskiekkoilija on pyrkinyt muistuttamaan poikaansa juniorivuosien aikana siitä, mitä terävimmälle huipulle pääseminen vaatii nuorelta pelaajalta.

– Sitä olen painottanut, että se ei ole helppo tie. Se vaatii paljon, pitää uhrata paljon ja laittaa aikaa. Monilla on varmasti halua, mutta onko valmis laittamaan kaiken peliin. Se on oma valinta.

Salama-alku kauteen

Anton Lundellin kolmas kausi jääkiekon SM-liigassa on alkanut tyrmäävästi. Lundell on iskenyt HIFK:n kymmenessä ottelussa kahdeksan maalia ja antanut kaksi maalisyöttöä.

Jan Lundell entisenä maalivahtina on oikea mies arvioimaan, miksi hänen poikansa on ollut niin vaarallinen vastusajien maalivahdeille.

– Hänellä on terävä ja nopea veto. Jos pystyy pienessä tilassa laukomaan nopeasti, maalivahti ei pääse sijoittumaan oikeaan paikkaan kiekon alle. Se on aina maalivahdille haasteellista.

Eikä poika-Lundellin kyvyt jää laukaukseen.

– Hän pystyy syötöillä tekemään peliä myös. On monipuolinen ja siten vaarallinen pelaaja, että on vetouhka, mutta myös syöttöuhka olemassa.

Lundell on saanut jääaikaa neljänneksi eniten joukkueestaan. Edellä hyökkääjistä ovat vain maailmanmestari, joukkueen kapteeni Jere Sallinen ja NHL-laina Antti Suomela. Taidon lisäksi halu oppia on ollut ratkaisevassa asemassa nousussa sarjan eliittiin.

– Hän kysyy paljon maalivahdeista, haluaa tietää, minkä tyyppinen vahti on vastassa, mihin kannattaa ampua ja mitä pitää huomioida. Uskon, että se on yksi syy, että on tullut onnistumisia.

Yhdessä jäälle

Yksi kohokohta Lundellien uralla osui viime tammikuulle, kun isä ja poika pääsivät SM-liiga-ottelussa kentälle samaan aikaan. Jo vuonna 2012 pelaajauransa lopettanut maalivahtivalmentaja päätyi HIFK:n varamaalivahdiksi Atte Engrenin sairastuttua. 

Kun HIFK johti ottelua SaiPaa vastaan sen loppuhetkillä selvin numeroin, heitti päävalmentaja Jarno Pikkarainen Lundellin maalille. 

– Kokonaisuudessaan se oli huikea päivä. Kun itse lopetin, en koskaan uneksinut tai miettinyt, että pääsisin kokemaan pelipäivän joukkueessa ja vielä pelaamaan, Lundell sanoo.

– Kun tilanne oli sellainen, pääsin maaliin ja Anton sai olla sen ajan kentällä, olihan se sellainen, että ei voinut kuvitella ja uneksiakaan. Kyllä se hienoja muistoja tuo edelleen mieleen.

Jan Lundellista tuli 46-vuotiaana vanhin SM-liigassa pelannut pelaaja. Samalla Lundelleista tuli SM-liiga-historian neljännet isä ja poika, jotka pelasivat samassa ottelussa.