Yhdysvallat 2010. Ohjaus: Jon Favreau. Käsikirjoitus: Justin Theroux – Stan Leen, Don Heckin ja Jack Kirbyn Marvel-sarjakuvasta. Tuottaja: Kevin Feige. Kuvaus: Matthew Libatique. Leikkaus: Dan Lebental, Richard Pearson. Musiikki: John Debney. Pääosissa: Robert Downey Jr., Gwyneth Paltrow, Mickey Rourke, Scarlett Johansson, Don Cheadle, Sam Rockwell, John Slattery, Samuel L. Jackson. Kesto: 112 min.
Kahden vuoden takainen Iron Man (2008) oli täysosuma lähes joka suhteessa. Se onnistui olemaan yhtä aikaa sekä viihdyttävä että dramaattinen, humoristinen ja kriittinen.
Stan Leen, Don Heckin ja Jack Kirbyn vuonna 1963 luoman Rautamiehen valkokangasdebyytti oli kuin tuulahdus raikasta ilmaa supersankari-elokuvien keskinkertaiseen genreen. Reilut kaksi tuntia kului kuin siivillä howardhughesmaisen taalaplayboyn seurassa.
Mainion Robert Downey Jr:n inhimillinen tee-se-itse-toimintasankari Tony Stark on täällä taas mutta edeltäjäänsä laihemmin tuloksin. Iron Man 2 (2010) jatkaa siitä, mihin ykkönen päättyi: Starkin tunnustuksesta tiedotusvälineille ja sitä seuranneesta menestyksestä.
Ylivertaisen taisteluhaarniskansa avulla Tonysta on tullut koko maailman pelastaja ja rauhan turvaaja. Itsevarma miljardööri paistattelee mediahuomion valokeilassa, mikä ei kaikkia miellytä. Jenkkiarmeija, etunenässään kiivas senaattori Stern (Gary Shandling), tavoittelee Starkin rautasotisopaa itselleen.
Kilpaileva asemagnaatti Justin Hammer (Sam Rockwell) haluaa päihittää omahyväisen playboyn omilla tappokoneillaan. Vakavimman vastustajansa Tony löytää Venäjältä. Kostoa janoava tiedemies Ivan Vanko (Mickey Rourke) haluaa liiskata Starkin lopullisesti maanrakoon.
Suurin huolenaihe löytyy silti Tonysta itsestään. Rintakehään istutetun tahdistimen palladium-ydin levittää myrkkyä miehen kehoon. Ellei sydämeen löydy pian vaihtoehtoista voimanlähdettä, saa Iron Man heittää hellät hyvästit sekä ihanalle assistentilleen Pepperille (Gwyneth Paltrow) että koko elämälleen.
Ykkösosan taliban-taistelujen sijaan Iron Man 2 keskittyy enemmän staattiseen action-fiilistelyyn kuin Stark-myytin dynaamiseen hyödyntämiseen. Tylsimmillään elokuva tyytyy ulkokohtaiseen patsasteluun ja kerronnan rytmiä häiritsevään liialliseen dialogiin. Downey Jr:n luppasilmäinen karisma on edelleen kohdallaan, mutta aika ajoin miehellä ei vain tunnu olevan tarpeeksi tekemistä.
Tätä epäsuhtaa tasapainottaakseen Iron Man 2 marssittaa valkokankaalle joukon värikkäitä vastavoimia. Sam Rockwell tyypittelee herkullisesti kieroa Hammeria, ja Mickey Rourken arpinaama vääristyy kostonenkelin paholaismaiseen virneeseen.
Scarlett Johanssonin napakka naisässä Natasha Romanoff jää tarinassa hieman irralliseksi hahmoksi. Suurin osa yleisöstä saattaa silti toivoa hänelle kokonaan ikiomaa elokuvasarjaa.
Vaikka Iron Man 2 ei onnistu täyttämään edeltäjänsä sille kasaamia huikeita odotuksia, löytyy uutuudesta omat hauskat hetkensä. Myös juonen ohuuden voi hetkittäin antaa anteeksi. Onhan toimintaelokuvia kautta elokuvahistorian rakennettu mitä kepeimpien macguffinien varaan.
Sydän vain on hukassa – niin Tonyn rinnasta kuin elokuvan dramaattisesta kokonaisuudestakin.
Teksti: Outi Heiskanen