Ihmisen ensimmäisestä laskeutumisesta toiselle taivaankappaleelle on sunnuntaiyönä 21. heinäkuuta kulunut 50 vuotta. Klo 02.56 astronautti Neil Armstrong astui Kuun sametinpehmeään pölyyn. Ihmiskunnan sanottiin tuolloin olleen viimeisen kerran yhtä. Tosin kyse oli samaan aikaan myös suurvaltojen kylmän sodan kilpailusta.
Apollo 11:n tarunomaisesta matkasta on nyt valmistunut uusi dokumenttielokuva.
Todd Douglas Millerin dokumentti ei juurikaan tarjoa uutta tietoa ensimmäisestä kuukennosta, mutta ainutlaatuisten kuviensa takia se on komeaa katsottavaa. Miller sai ennen julkaisematonta kuva- ja äänimateriaalia Nasan arkistosta. Radiokeskusteluja avaruuskeskuksen ja astronauttien kesken oli noin 10 000 tuntia!
Dokumentti kuvaa aikajärjestyksessä kuulennon tapahtumat sen kummemmin tunteilematta tai ottamatta kantaa siihen, oliko reissussa järkeä vai ei.
Kilpailu oli tärkeämpää kuin tieteen tulokset
Tutkijan mukaan ensimmäisen kuulennon tieteellinen anti oli melko vähäinen, enemmänkin kyse oli kilpailusta.
– Yhdysvallat halusi osoittaa nimenomaan teknologisen ylivertaisuutensa, arvioi avaruustekniikan tohtorikoulutettava Leo Nyman Aalto-yliopistosta.
Tähän olikin syynsä.
Neuvostoliitto järkytti Yhdysvaltoja huhtikuussa 1961, kun Juri Gagarin lensi ensimmäisenä ihmisenä avaruuteen. Presidentti John F. Kennedy julisti saman tien, että Yhdysvallat laskeutuu Kuuhun ennen vuosikymmenen loppua.
Leo Nyman sanoo, että apollo-ohjelmalla ei ollut ainakaan aluksi pitkän tähtäimen suunnitelmallisuutta.
– Jos Kuuhun lähetetään ihminen, se kannattaisi tehdä pitkäjänteisemmin, eikä vain mennä käymään.
Lopetus on sokki Nasalle
Yhdysvallat ramppasikin Kuussa seuraavat kolme vuotta. Apollo 11:n heinäkuun 1969 matkan jälkeen seuraavat astronautit lähtivät Kuuhun jo marraskuussa samana vuonna. Apollo 13:n lento epäonnistui ja oli muuttua tragediaksi. Viimeinen lento oli Apollo 17 vuonna 1972.
Astronauttikerhoon ehti 12 amerikkalaista sankaria. Loppuvaiheessa tieteellinen tutkimus lisääntyi.
– Poliittiset tavoitteet saavutettiin jo ensimmäisellä lennolla. Jatkolennoista oli se hyöty, että vaikkapa geologista koulutettiin astronautti tutkimaan Kuun kiviä ja maaperää paikan päällä, kertoo Leo Nyman.
Mutta Nasan haaveet jatkuvista kuulennoista ja kenties jopa siirtokunnan rakentamisesta romahtivat 1972.
– Poliittinen ilmapiiri oli muuttunut ja rahoitus loppui. Nasalle tuli selväksi, että kuulennot pitää lopettaa. Tämä oli avaruushallinnolle ja monille hankkeen parissa eläneelle firmalle sokki, kuvaa tutkija Nyman.
Laskutikulla ja lyijykynällä
Dokumentti ei tarjoa tutkijalle tieteellisesti mitään uutta, mutta Leo Nyman on vaikuttunut ainutlaatuisesta kuvamateriaalista ja radiokeskusteluista, joita sankarit Neil Armstrong, Edvin ”Buzz” Aldrin sekä Michael Collins kävivät johtokeskuksen kanssa.
Dokumentissa on hienoa kuvaa Cape Canaveralin avaruuskeskuksesta Floridasta, josta Apollo 11:n kantoraketti Saturn V laukaistiin. Kolmen miljoonan kilon hirmu nousi kerosiinin ja nestemäisen hapen synnyttämän helvetillisen tulipatsaan työntövoimalla.
Ensmmäisen 2,5 minuutin aikana polttoainetta kului 2 miljoonaa kiloa ja raketti nousi 61 kilometrin korkeuteen, jolloin nopeutta oli 8500 km/h.
Tietokoneet vastasivat tuolloin tuskin nykyistä älykännykää, joten laskutikuilla ja kynä-paperi -laskemilla mentiin.
– Kyllähän sitä voi pitää jonkinlaisena ihmeenäkin, mutta täytyy muistaa, että lennon valmisteli 400 000 työntekijää, kuvailee Leo Nyman.
– Taustalla oli vuosien valtava työ ja mukana Yhdysvaltain parhaat tiedemiehet sekä insinöörit.
Kuussakin vielä asutaan
Leo Nymanille apollo-missio on huikea menestys.
– Ihmiskunta otti pitkiä harppauksia apollo-lentojen ansiosta. Kun ajattelen nykypäivää, toivoisin eniten, että avaruuden valloitus ei olisi enää kilpailua, vaan yhteistyötä.
Nymanile Kuu on nyt harjoittelukenttä Marsin valloitukseen.
– Sinne voisi ensin rakentaa siirtokunnan ja harjoitella Marsissa elämistä.
– Teknologia uusi matkoja varten on olemassa, mutta tarvitaan rahoitus ja yhteinen tahto. Ihmiskunta levittäytyy jossain vaiheessa Kuuhun ja Marsiin – tämä on vain ajan kysymys.