Ahdistaako? Huolestuttaako? Murehditko jotain asiaa? Pinnan kiristyminen on tuttu asia meille kaikille, mutta liiallisen huolestuneisuuden taustalla saattaa olla myös yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Noin kahdeksan prosenttia perusterveydenhuollon asiakkaista kärsii ahdistuneisuushäiriöstä, joka on hoidettavissa.
Arviolta noin kahdeksan prosenttia perusterveydenhuollon asiakkaista Suomessa kärsii yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, joka on mielenterveyden häiriö. Psykiatrian dosentti Tarja Melartin kuvailee sairautta huolestuneisuushäiriöksi, jossa siitä kärsivä on jatkuvasti ja pitkäaikaisesti huolissaan jostakin.
Tämä mielenterveyshäiriöksi luokiteltava, yleinen sairaus vaikuttaa voimakkaasti siitä kärsivän elämänlaatuun, mutta on hoidettavissa.
- Ongelmana on usein se, että ahdistusta ei tiedosteta, sillä se kanavoituu ruumiillisiksi oireiksi. Niiden vuoksi käydään lääkärissä usein, mutta mitään syytä ongelmille ei kuitenkaan löydy. Ahdistuneisuushäiriö yleistyy iän myötä, ja sitä esiintyy yleisimmin keski-ikäisillä ja naisilla.
Yleistyneen ahdistuneisuushäiriön keskeisimmät oireet ovat sydämentykytys, hikoilu, vapina ja suun kuivuminen. Näiden lisäksi häiriöstä kärsivällä saattaa olla myös muita oireita, kuten esimerkiksi hengitysvaikeuksia, särkyjä, ahdistuksen tunnetta, ärtyneisyyttä ja nukahtamisvaikeuksia.
- Oireet ovat sekä fyysisiä että psyykkisiä, ja ne ovat seurausta siitä, että elimistö on jatkuvassa hälytystilassa. Jokainen meistä on joskus ahdistunut, mutta kyse on ahdistuneisuushäiriöstä silloin, kun tunne heijastuu arkipäivään ja toimintakykyyn tai aiheuttaa kärsimystä.
Vaikeasti tunnistettavissa
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ei välttämättä aiheuta työkyvyttömyyttä, mutta se heikentää elämänlaatua ja vaikuttaa väistämättä myös sosiaalisiin suhteisiin.
- Häiriöstä kärsivä ei välttämättä osaa ajatella, että elämä voisi olla kevyempääkin. Sairaus on kuitenkin tärkeää tunnistaa, jotta siihen voidaan saada hoitoa. Samanaikaisesti sen kanssa esiintyy usein myös masennusta, sanoo psykiatrian erikoislääkäri Tarja Melartin.
Oikean diagnoosin saaminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Lääkäriin hakeutuminen saattaa pitkittyä, sillä häiriön vaivihkaisen kehittymisen ja vaihtelevien oireiden vuoksi ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä saattaa ajatella, että murehtiminen yksinkertaisesti kuuluu hänen luonteeseensa. Yleensä lääkärin apua haetaan fyysisiin oireisiin, ja niille etsitään selitystä muista asioista kuin psyykkisistä ongelmista.
- Diagnosoinnin toinen ongelma on terveydenhuoltojärjestelmässä. Perusterveydenhuollossa on harvoin pitkäaikaisia potilassuhteita, jolloin uusi lääkäri on fyysisten oireiden kanssa aina aloitustilanteessa. Häiriön tunnistaminen vaatii lääkäriltä sekä potilaan tuntemista että häiriön muistamista, Melartin toteaa.
Pitkäaikaisuudestaan huolimatta yleistynyt ahdistushäiriö on hoidettavissa. Hoitokeinona käytetään psykoterapeuttisia menetelmiä, lääkehoitoa sekä usein myös näiden yhdistelmää.
- On hyvin tyypillistä, että sairaus vaatii pitkäaikaista hoitoa. Mutta se voidaan hyvin hoitaa niin, että potilas toipuu siitä kokonaan.
Kärsiikö läheisesi yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä?
- Ahdistuneisuushäiriön keskeisimmät oireet ovat sydämentykytys, hikoilu, vapina ja suun kuivuminen. Psykiatrisen tautiluokituksen mukaan näistä neljästä oireesta vähintään yhden pitää täyttyä.
- Muita oireita ovat muun muassa tukehtumisen tunne, hengitysvaikeudet, kuolemanpelko, säryt, lihasjännitys, ahdistuksen tunne, ärtyneisyys, huolestuneisuus ja nukahtamisvaikeudet.
- Yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä on vaikea tunnistaa itsellään, sillä se kehittyy vaivihkaa, oireet vaihtelevat elämäntilanteen mukaan ja huolestumista pidetään helposti häiriöstä kärsivän luonteenpiirteenä. Myös läheiselle ihmiselle puhjennutta sairautta voi olla vaikea huomata.
- Häiriötä on syytä epäillä, jos läheisellä ihmisellä on paljon fyysisiä oireita, joiden vuoksi hän käy usein lääkärillä, mutta joille ei löydy selkeää syytä. Lääkärikäynneistä huolimatta oireilu ja huolestuneisuus jatkuvat.
- Tarvittaessa on hyvä ottaa asia puheeksi läheisen kanssa ja pohtia, onko hänellä taipumusta liialliseen murehtimiseen ja olisiko asiasta syytä puhua lääkärin kanssa.
Deski/ MTV3