Hulvattomat kuvat: Lentävä kärppä, ratsastava sammakko – kun eläimet ottavat kyytiä

Ihmisen yksinoikeus luomakunnan kruununa näyttääkin jatkuvasti uhatummalta seuraavien esimerkkien varjossa.

Lentävä kärppä

Kärppä (Mustela erminea) on petoeläin, jonka ravinnoksi paremman puutteessa kelpaavat esimerkiksi pahaa aavistamattomat vihertikat (Picus viridis). Lontoon Hornchurch Country Parkissa kuvattu vauvakärppä oli jo ottamassa tulevasta illallisestaan niskalenkkiä, mutta tikkapa oli nokkelampi ja ampaisi lentoon.

Still-kuvassa koko tapahtuma näyttää siltä kuin kärppäpolon voimat olisivat ehtyneet ja se on pyytänyt tikalta kyydin.

Yläilmojen laiskajaakot

Yhdysvaltain sisäministeriö sai somettajien leuat loksahtamaan Instagramissa runsas viikko sitten päivittämällään kuvalla.

Amerikassa tavanomainen punaolkaturpiaali (Agelaius phoeniceus) nimittäin päätti kesken lentoretkensä huilata, kun sen näkökenttään sattui asteen isompi siipiväli. Kyydit punaolkaturpiaalille tarjosi amerikanhiirihaukka (Buteo jamaicensis).

Punaolkaturpiaali liikkuu jopa miljoonan lajitoverinsa kanssa parvissa. Tämä yksilö näyttää eksyneen ystävistään ja päätti lyöttäytyä yhteen suuren suojelijan kanssa.

Amerikanhiirihaukka on nimittäin petolintu, joten punaolkaturpiaali saattoi arvioida sen voivan pistellä poskiinsa kaikki sitä vaanivat yksilöt.

Korppi (Corvus corax) on etenkin nuorena aktiivinen lentäjä. Se saattaa liidellä erakkona satoja kilometrejä. Ei siis ihme, että se sai tarpeekseen kohdatessaan Yhdysvaltain uljaan kansallislinnun, valkopäämerikotkan (Haliaeetus leucocephalus).

Haaskoja syövä korppi luultavasti tiesi, minkä selkään se laskeutui. Valkopäämerikotkan suurta herkkua nimittäin ovat lohikalat, jotka varmasti kelpaavat korpillekin.

Suppaava pesukarhu

Kesän ykkösharrastuksiin lukeutuva suppaus ei sekään ole ainoastaan ihmisten harrastama laji. Floridassa Ocalan kansallispuistossa pesukarhu (Procyon lotor) päätti kokeilla trendilajia. Alustakseen tämä valitsi vähemmän säyseänä tunnetun alligaattorin (Alligator).

Alligaattorin selässä matkustaminen voisi olla pesukarhulle luontaista toimintaa lukuisistakin syistä. Ensinnä, vaikka pesukarhu on taitava uimari, se välttelee vettä, sillä kostunut turkki tekee sen liikkumisesta tuskallisen kömpelöä.

Pesukarhu on myös luontojaan laiska otus ja liikkuu ainoastaan sen verran kuin sen täytyy saadakseen mahansa täyteen. Alligaattori lieneekin aivan kelpo lossi.

Valitettavasti todellisuus on aina spekulaatiota tylsempää. Kuvan ottaneen Richard Jonesin mukaan pesukarhu todennäköisesti pelästyi Jonesin lasta ja pakeni veden rajaan, epäonnisesti alligaattorin selkään. Huomattuaan seisovansa ahnaskitaisen vihollisensa selässä pesukarhu kiirehti vikkelästi karkuun.

Eläinmaailman lehmipojat

Oravasaimiri (Saimiri sciureus) on eläintarhoista erittäin tuttu apinalaji. Pieninä, vain noin kilon painoisina, ketterinä otuksina vain luovuus on niiden rajana.

Tällä kertaa konnankoukkujen kohteeksi joutui japanilaisessa eläintarhassa lekotteleva viaton vesisika (Hydrochoeris hydrochaeris).

Vastasyntyneet oravasaimirit tarrautuvat emonsa selkään, kunnes emot vierottavat poikaset noin vuoden iässä. Voikin olla, että vierotusta ei oltu saatettu loppuun saakka ja oravasaimiri haki vesisiasta, maailman suurimmasta jyrsijästä, äidillistä tukea ja turvaa.

Viimeinen, vaan ei vähiten etevä luomakunnan otus on Hyperolius-sukuinen indonesialainen ruokosammakko. Se osoittaa, että myös pikkuriikkisen eliön päivät voivat olla täynnä irtiottoja. Vain muutaman senttimetrin mittainen kirjava komistus elää täyttä elämää. 

Rodeohärän asemaan on joutunut niin Achatinidae-sukuinen akaattikotelo kuin myös tupajumin (Anobium punctatum) aasialainen serkku.