Moni höyrymehun tekijä miettii, missä vaiheessa valmistusta mehun säilyvyyttä ja aromia parantava sokeri kannattaa lisätä. Tavallinen tapa on sokeroida mehu höyryttämisen jälkeen kattilassa. Sokeri liukenee mehuun tasaisesti, mutta mehun C-vitamiinipitoisuus voi laskea, jos sitä kuumennetaan uudelleen.
Työtehoseuran tutkimusten mukaan sokerin voi yhtä hyvin lisätä suoraan mehustimeen, joko marjojen päälle tai marjakerrosten väliin. Päälle lisätty sokeri liukenee mehuun lähes samalla tavoin kuin kerrosten väliin laitettu. Ensimmäisen mehulitran kaataminen takaisin mehustimeen tasaa sokeripitoisuutta. Mehun voi laskea mehustimesta mehuletkun kautta suoraan pulloihin. Lasipullot pestään hyvin ennen käyttöä, kääritään sanomalehtipaperiin ja kuumennetaan sähköuunissa, +100-125 asteen lämmössä 15-20 minuuttia. Kuuman mehun laskeminen kylmään lasipulloon voi rikkoa pullon. Kuuman pullon käsittely on turvallista, kun pullo laitetaan mehua pullotettaessa tukevakahvaiseen kannuun.
Kilolle marjoja käytetään 250 grammaa sokeria. Sokerin määrää voi lisätä, jos säilytyspaikka on tavallista lämpimämpi tai vähentää, jos säilytysaika on lyhyt ja säilytyspaikka kylmä.
Neljästä kilosta marjoja - eli noin kahdeksasta litrasta - ja kilosta sokeria saadaan lähes neljä litraa höyrymehua. Mehustamiseen kuluu aikaa noin tunti siitä, kun vesi kiehuu. Keittolevyn tehoa kannattaa pienentää, kun mehua alkaa muodostua. Muuten mehustimen vesiosassa voimakkaasti kiehuva vesi karkaa höyrynä mehustimen osien välistä. Vettä on lisättävä usein ja samalla lieden sähkönkulutus kasvaa.
Marjoista jäävä mäski, joka on siemeniä ja kuoria, on arvokasta ja käyttökelpoista. Sen voi hienontaa esimerkiksi tehosekoittimella tai sosemyllyllä ja pakastaa. Perkaamattomien marjojen karat ja lehdet hienontuvat marjojen mukana ja ovat hyödyllistä kuitua. Mäskiin voi lisätä sokeria. Yhdestä mehustimellisesta saadaan lähes kaksi kiloa mäskiä. Marjamäski sopii käytettäväksi puuroihin, piirakoihin sekä syötäväksi jugurtin, rahkan tai viilin kanssa.
Lähde: Työtehoseura