Valmistusvuosi 1967. Ohjaus Charles Chaplin. Tuotanto Universal pictures. Kuvaformaatti Anamorfinen Widescreen 1.85:1. Ääniraita DD 2.0. Kesto 103 minuuttia.
Hong Kongin kreivitär on elokuvalegenda Charles Chaplinin tuntemattomin ja vähiten nähty elokuva. Hänen muut pitkät elokuvansa on esitetty televisiossa kymmeniä kertoja, mutta Kreivitärtä ei koskaan ole sisällytetty tähän elokuvasarjaan. Itse muistan, että tämä elokuva olisi näytetty televisiossa vain kerran viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.
Tämä elokuva eroaa monessa merkittävässä suhteessa mestariohjaajan muista elokuvista. Hong Kongin kreivitär tehtiin Englanissa värifilmille. Chaplin piipahtaa elokuvassa pari kertaa lyhyesti, mutta Nainen Pariisissa -elokuvan tavoin häntä ei sen enempää kankaalla nähdä. Päärooleissa on sen sijaan kaksi 60-luvun suurta näyttelijätähteä.
Elokuva sijoittuu sotien jälkeiseen aikaan, jolloin Hong Kongista on tullut Venäjän vallankumousta paenneiden aristokraattien turvapaikka. Marlon Brando esittää tympääntynyttä diplomaattia Ogden Mearsia, josta ennustetaan uutta Yhdysvaltain ulkoministeriä. Laivaristeilyllä Aasiassa hän kohtaa Hong Kongin tanssisaleissa elantoaan ansaitsevan Natashan (Sophia Loren), joka unelmoi paremmasta tulevaisuudesta Yhdysvalloissa.
Hillitty Ogden joutuu kiusallisiin ja hupaisiin tilanteisiin, kun Amerikkaan pyrkivä Natasha piiloutuu salamatkustajaksi hänen hyttiinsä. Ogden yrittää päästä Natashasta eroon, mutta matkan edetessä hän huomaamattaan rakastuu välittömään venäläistyttöön. Kapuloita romanssin rattaisiin asettelee kuitenkin juonitteleva ex-vaimo (Tippi Hedren) sekä viranomaiset, jotka eivät halua päästää passitonta Natashaa Yhdysvaltoihin.
Kysymyksessä on siis hyvin hyvin perinteinen romanttinen komedia, josta jo lähes kahdeksankymppinen Chaplin saa valitettavan vähän irti. Elokuvassa on toki muutamia hauskoja oivalluksia ja kohtauksia. Nauru ei ole kaukana, kun Natasha naitetaan viranomaisten huijaamiseksi Ogdenin höppänälle palvelijalle (mainio Patrick Cargill) tai kun Hong Kongissa Natashaan ihastunut nuorimies metsästään laivassa ihastustaan. Jotkin koomisiksi tarkoitetuista kohtauksista näyttävät siltä, kuin 20-luvun mykkäkomiikkaa olisi väkisin siirretty 60-luvun värielokuvaan. Jo 60-luvulla elokuvaa syytettiin hitaudesta ja vanhanaikaisuudesta. Nyt 2000-luvulla Hong Kongin kreivitär on, toisin kuin Chaplinin muut elokuvat, auttamattomasti vanhentunut.
Näyttelijäsuoritukset ovat elokuvan parasta antia. Sophia Loren on elementissään herttaisena mutta samalla itsepäisenä venäläisaristokraattina. Marlon Brandoa moitittiin arvosteluissa jäykkyydestä eikä Brandon ja Chaplinin nihkeät välit jääneet salaisuudeksi. Loppujen lopuksi Brando on roolissaan juuri sellainen kuin mitä Chaplin halusi. Ogdenin läheisintä avustajaa näyttelevä Sydney Chaplin on selvästi tottunut isänsä ohjausmetodeihin ja näyttelee osaansa vaivattomasti. Myös Chaplinin tyttäret Geraldine, Josephine ja Victoria vilahtavat elokuvassa. Kohtauksia varastelee päänäyttelijöiltä Patrick Cargillin lisäksi Angela Scoular, joka isän helmoissa hemmoteltuna seurapiirineitokaisena on tylsähkön elokuvan piristävimpiä hahmoja.
Kuvan laatu levyllä on kohtalaista videotasoa. Äänenlaadussa on sen sijaan parantamisen varaa, sillä Chaplinin elokuvaan säveltämä musiikki on hänen uransa parhaita. Petula Clark saikin elokuvan tunnusmelodiasta This is my song yhden uransa suurimmista hiteistä. Lisämateriaalia ei levyllä ole lainkaan.
Hong Kongin kreivitär on herttainen mutta samalla pitkäveteinen komedia, jonka hankintaa suosittelen pääasiassa niille, jotka haluavat Chaplin-kokoelmastaan täydellisen ja haluavat nähdä viimeiset sekunnit, jotka legenda Charles Chaplinista on elokuvaan tallennettu.
teksti: Mikko Suhonen