Historian suurnaisia: Katariina II Suuri

Venäjällä oli ollut ennenkin naishallitsijoita. Yksi heistä, Katariina I, oli entinen piika, joka peri vallan mieheltään. Katariina II Suuren valta oli kuitenkin aktiivisempaa kuin monien hänen edeltäjiensä. Hän piti valtion asioita tarkkaan silmällä. Katariina ei tyytynyt juhlimaan avustajiensa tehdessä työt, kuten joidenkin tsaarien on sanottu tehneen.

Nuori vallanhimoinen Katariina

Katariinan synnyinnimi oli Sofia Fredrika Augusta. Hänet kiikutettiin Venäjälle suuriruhtinas Pietarin puolisoksi Preussin kuninkaan neuvosta. Katariinan äiti oli hovissa suosittua Holstein-Gottorpin sukua. Ruhtinaaksi itseään kutsunut isä Kristian August ei vielä asunut linnassa Katariinan syntyessä, vaan työskenteli armeijassa.

Katariinan matka pienen saksalaisen linnan prinsessasta Venäjän rautaisen otteen omaavaksi hallitsijaksi oli pitkä, mutta määrätietoinen. Hän on sanonut muistelmissaan, että Kaarle Pietari Ulrik ei kiinnostanut häntä henkilönä lainkaan. Katariina oli alusta asti kiinnostunut vain vallasta.

Pietarin käytöstä on kuvailtu varsin erikoiseksi. Hän ryyppäsi ja leikki tinasotilailla, eikä salaillut suhdettaan rakastajaansa Elisabet Voronzovaan. Katariinaa suhde tuskin haittasi, sillä hänestä rokonarpinen prinssi oli lähinnä vastenmielinen. Katariinan lapsista ainoastaan Paavalia on epäilty Pietarin pojaksi. Äidin ja pojan välit eivät olleet koskaan lämpimät. Katariina ei saanut itse hoitaa Paavalia.

Vallankumous

Pietari etäännytti itsensä eri kansanosista käyttäytymällä välinpitämättömästi ja röyhkeästi. Hän säilytti luterilaisen uskonsa suututtaen papiston ja käänsi Venäjän sotavoimat suojelemaan sukunsa pyrkimyksiä maansa edun sijaan. Pian hänet oltiin valmiita toteamaan kelvottomaksi hallitsemaan.

Katariina haluttiin alunperin vain sijaishallitsijaksi, kunnes Paavali olisi täysi-ikäinen. Sotavoimien tukemana Katariinasta tuli kuitenkin täysivaltainen hallitsija. Vallankaappaus oli veretön ja kesti vain päivän.

Pietari vangittiin maatilalle, jossa vartijat tappoivat hänet. Tapausta yritettiin peitellä väittämällä Pietarin sairastuneen. Tarina ei kuitenkaan ollut kovin uskottava ja maaseudulla kulkikin huhuna tieto, että Pietari olisi vielä elossa ja palaisi joskus takaisin ottamaan vallan haltuunsa. Katariina säilytti todisteena syyttömyydestään erään vartijan kirjeen, jossa tämä tunnustaa tekonsa.

Sivistynyt Katariina

Elisabet I:n, Pietarin tädin, ollessa vielä vallassa Katariina joutui tyytymään hiljaiseloon. Elisabet oli halunnut hänet hoviin, jotta hän synnyttäisi lapsia. Katariinan piti olla hiljainen ja hillitty.

Katariina alkoi jo kuitenkin tässä vaiheessa sivistää itseään ja tutustua poliittisen elämän periaatteisiin. Hän opiskeli ahkerasti ja oli kirjeenvaihdossa lukuisten merkittävien ajattelijoiden, esimerkiksi Voltairen kanssa. Kun Elisabet sairastui, Katariina sai enemmän liikkumavaraa.

Hallitsijana Katariina oli Pietaria suositumpi. Hän huomioi Venäjän kansan opiskelemalla näiden kieltä ja pyrkimällä puheisiin tavallistenkin ihmisten kanssa. Hän myös kääntyi ortodoksiksi.

Tutustuessaan eurooppalaiseen ajatteluun Katariina omaksui paljon edistyksellisiä ajatuksia, joita hän pyrki hyödyntämään hallitessaan. Maansa sivistystä hän pyrki tukemaan esimerkiksi perustamalla yliopiston ja kouluja.

Katariina kutsui merkittäviä ulkomaisia taiteilijoita Venäjälle ja tuki muutenkin Venäjän kulttuuriyhteistyötä muiden maiden kanssa. Tämä auttoi häntä myös ulkopoliittisissa pyrkimyksissä. Sivistyneenä pidetyn hallitsijan oli helpompi olla tekemisissä Euroopan tärkeiden vaikuttajien kanssa.

Aatelisten tuen tärkeys

Katariina halusi luoda porvaristosta vastavoiman aatelistolle, jolla oli huomattava yliote maassa. Katariina oli kuitenkin oman asemansa velkaa aatelisille upseereille, jotka olivat auttaneet häntä vallankaappauksessa. Tämä rajoitti hänen mahdollisuuksiaan toimia mielensä mukaan.

Maaorjuus oli yksi kiistakapuloista. Katariina oli aikonut esittää sen poistamista, koska se teki talonpoikien asemasta hyvin ahtaan. Häntä kuitenkin neuvottiin olemaan puuttumatta asiaan, sillä se olisi saattanut saada aikaan murskaavan vastaiskun.

Vaikka Katariina oli alunperin kiinnostunut tavallisen kansan oikeuksista, hän taipui tekemään myönnytyksiä tilanomistajille oman asemansa turvaamiseksi. Maaorjien asema paheni entisestään säätyläisten itsehallinnon myötä. Tilanomistajat saattoivat oman tuomiovaltansa kautta sortaa talonpoikia.

Katariinan mielenmuutokseen vaikutti myös Pietari III:n nimissä valheellisesti esiintyneen kasakka Pugatsevin alkuunpanema kapina, joka uhkasi koko valtakunnan tasapainoa. Armeijan ollessa täystyöllistetty Venäjän käydessä menestyksekästä sotaa Turkkia vastaan tilanne paisui nopeasti. Kapina päättyi kasakan mestaukseen armeijan ehtiessä viimein puuttua asiaan.

Rakastettava Katariina

Katariinan lukuisiin rakastajiin on kiinnitetty hänestä puhuttaessa liikaakin huomiota. Hänellä sanottiin olleen elämänsä aikana 21 rakastajaa, eikä suhteita aina salailtu julkisuudelta. Rakastajat nauttivat erikoisasemaa hovissa ja saivat suhteen päätyttyäkin monia etuja, kuten maata ja valtaa.

Katariina oli sivistynyt ja ylväs nainen, johon miehet rakastuivat muutenkin kuin hyötymismielessä. Häntä on nuoruudessaan kuvattu kauniiksi, ylväästi liikkuvaksi naiseksi, jolla oli kreikkalainen nenä ja ilmeikkäät silmät. Katariina kaipasi sivistynyttä keskustelua ja hän vaati mieheltä paljon. Rakastajat hän valitsi huolella, sillä he olivat myös tärkeitä tukijoita hänelle.

Vaikka Katariina vanhetessaan kävi kärsimättömäksi ja ankaraksi, hänen valta-aikansa oli Venäjälle eduksi. Hän laajensi maata enemmän kuin kukaan edeltäjistään sitten Iivana Julman.

Katariina kirjoitti omat lakinsa ja teki paljon työtä kansan sivistämiseksi. Hän ei tyytynyt olemaan vain etäinen hahmo kruunun takana.

Teksti: Tiina Kainulainen

Lähteet:
Alexander, John T.: Catharine the Great, Life and Legend. Oxford University Press, 1989,
Barth, Reinhard: Historian Suurnaiset. Ajatus Kirjat, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2005
Wikipedia

Kuvat: Wikipedia, Shutterstock