Hetero, homo vai bi?

"Kertokaapa minulle ystävät, kuinka moni voi "käsisydämellä" ja puhtaalla sydämellä väittää olevansa ehdottomasti 100 %:n hetero? Eikö koskaan ole käynyt edes ajatuksissakaan, "että tuota ihmistä minä voisin ja haluaisin rakastaa"!? Puhumattakaan ihmisistä, jotka ovat rakastelleet samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Näitä takuulla löytyy Suomestakin, paljon enemmän, kuin kukaan haluaa tai uskaltaa edes tunnustaa! Usein näissä keskusteluissa, valehdellaan aivan kylmästi "olevansa täysheteroita", kun kantti ei kestä myöntää olevansa jotain muuta. On helppoa olla kaikenmaailman kulissien takana piilossa ja väittää ihan mitä haluaa..."

Näin kirjoittaa nimimerkki Vivian64 MTV3:n nettisivujen keskustelupalstalla, missä seksuaalisista suuntautumisista on käyty vilkasta keskustelua.

Onko biseksuaaleja todellisuudessa enemmän kuin tilastot kertovat? Kliinisen seksologin Leena Hattusen mukaan ensin pitää määritellä mitä tarkoitetaan biseksuaalisuudella, sillä siitäkin on paljon erilaisia näkemyksiä.

– Voidaan esimerkiksi ajatella, että biseksuaalisuutta luonnehtii kyky tuntea eroottisia, seksuaalisia, romanttisia tai kiintymyksen tunteita eri sukupuolia olevia ihmisiä kohtaan tai sukupuolesta riippumatta. Voidaan myös ajatella, että biseksuaali on ihminen, joka määrittelee itsensä sellaiseksi oman näkemyksensä ja kokemuksensa mukaan. Toisaalta on hetero- ja homoseksuaalisia ihmisiä, joiden eroottiset fantasiat voivat olla biseksuaalisia, mutta he eivät silti koe itseään biseksuaalisiksi, eivätkä kiinnostu arkipäivässä kaikista sukupuolista.

Seitsemän prosentin teoria

Iltapäivälehden palstalla väitetään, että seksologian kentällä olisi vallalla nk. seitsemän prosentin sääntö, jonka mukaan seitsemän prosenttia ihmisistä on täysin heteroseksuaaleja ja seitsemän prosenttia täysin homoseksuaaleja. Loput olisivat sitten biseksuaaleja.

Hattusen mukaan prosenttilukujen antaminen seksuaalisesta suuntautumisesta on kuitenkin hankalaa.

– Esimerkiksi Kontulan ja Haavio-Mannilan vuonna 1993 tehdyssä tutkimuksessa noin 93 prosenttia suomalaisista ilmoitti olevansa heteroseksuaalisia, noin prosentti homoseksuaalisia ja vain noin kuusi prosenttia biseksuaalisia.

Helmen kysely tukee kotimaista tutkimustulosta. Pyysimme lukijoitamme määrittämään itse oman seksuaalisen suuntauksensa. Yli 10 000 vastasi kyselyymme ja heistä noin 87 prosenttia piti itseään heteroseksuaalina. Biseksuaaleja oli kyselyn mukaan noin yhdeksän prosenttia ja homoseksuaaleja muutama prosentti.

Seitsemän prosentin ”sääntö” ei ole kovin laajalti vallalla myöskään kansainvälisessä tutkimuskentässä, vaan tutkijoiden näkemykset eroavat todellisuudessa suuresti toisistaan. Esimerkiksi William Masters ja Virginia Johnson arvelivat tutkimuksissaan, että väestöstä alle 5 prosentteja on puhtaasti biseksuaaleja. Janet Lever puolestaan selvitti 6 982 miehen seksuaalikäyttäytymistä ja sai selville, että tästä ryhmästä 4,6 prosenttia on biseksuaaleja. Kinseyn ja Huntin mukaan joka viidestäkymmenestä ihmisestä yksi on biseksuaali.

Toisaalta taas tutkija Gebhardin mukaan biseksuaaleja olisi jopa 15 prosenttia väestöstä. Englantilainen geneetikko Wilston Holt menee jopa niin pitkälle, että esittää jokaisessa olevan hitusen hetero- ja homoseksuaalisia piirteitä. Jokainen on siis hänen mukaansa biseksuaali. Masters ja Johnson kuitenkin huomauttavat, että vaikka ihmisellä olisikin elämänsä pääasiassa heteroseksuaalisia ja jokin homoseksuaalinen kokemus, se ei riitä luokittelemaan henkilöä biseksuaaliksi.

Leena Hattusen mielestä tärkeintä on se, miten ihminen itse arvioi itseään:

– Minulle tärkeintä on, miten itse kukin määrittelee ja kokee itsensä juuri sillä hetkellä. Kun siitä oletuksesta lähdetään, lienee lähempänä arvio, jossa heteroseksuaaleja on suurin osa ja pieni vähemmistö sekä homo- että biseksuaaleja.

Yhteiskunnan aivopesua?

Ajatus biseksuaalisuudesta omassa itsessä herättää monissa ihmisissä vahvoja tunteita.

"Mielestäni väite kaikissa ihmisissä asuvista biseksuaaleista on paitsi naurettava, myös loukkaava. Näen sen osana sitä käsittämätöntä aivopesukampanjaa, joka juuri parhaillaan on käynnissä homoseksuaalisuuden hyväksynnän lisäämiseksi."

Näin kirjoittaa nimimerkki MotherEve MTV3:n nettisivujen keskustelupalstalla. Hattunen kommentoi:

– Seksuaalisuuden moninaisuus on monelle ihmiselle vaikea ja hankala asia kohdattavaksi ja tämä väite paljastaa juuri sen. Tässä tapauksessa ihminen kokee aivopesuna keskustelun, jossa pyritään koskettelemaan seksuaalisuuden moninaisuutta.

Biseksuaalisuus on Hattusen mukaan ehkä kaikkein väärin ymmärretyin seksuaalisuuden ilmaisemisen muoto. Hetero- ja homoseksuaalisuus nähdään hyvin vahvasti seksuaalisena identiteettinä ja biseksuaalisuus nähdään jonkinlaisena sekamuotona ja monesti ajatellaan sen olevan jonkinlainen välimuoto ihmisen elämässä. Siihen liitetään myös paljon vääristyneitä uskomuksia, kuten että biseksuaalit eivät pysty sitoutumaan ja että ne ovat jotenkin yliseksuaalisia.

– Yksi väärä uskomus on se, että biseksuaalisuus liitetään vahvasti ilmaisemattomaan homoseksuaalisuuteen; luullaan, että

biseksuaalit ovat oikeasti homoja, mutta eivät uskalla sanoa sitä.

Sekin on vielä epävarmaa, kuinka paljon seksuaalisuuden ilmaisemiseen vaikuttaa opittu käyttäytyminen. Jos riisutaan pois kaikki, mitä ihminen on oppinut seksuaalisuuden ilmaisemisesta eli ihminen kuuntelee vain puhdasta itseään, ja jos biseksuaalisuus määritellään laajasti koskemaan kaikenlaisia vahvoja kiintymyksen tunteita ilman että ihminen elää biseksuaalisessa seksisuhteessa, silloin päästäisiin lähemmäksi tuota seitsemän prosentin teoriaa.

Mutta onko se tarpeen? Kuka määrittää ihmisen seksuaalisen suuntauksen, ellei hän itse? Hattunen muistuttaa ympäristön luomista paineista:

– Yhteiskunnassamme on hyvin vahva käsitys siitä, että heteroseksuaalisuus on paras, tervein ja eniten oikein oleva tapa toteuttaa seksuaalisuutta.

Useimmiten ihmiset pyrkivät tekemään tekoja, jotka edistävät hyväksytyksi tulemista. Seksuaaliseen suuntatutumiseen liittyy vahvoja merkityksiä erityisesti silloin, kun se on jotakin muuta kuin heteroseksuaalisuutta. Erityisesti biseksuaalisuus hämmentää ihmisiä niin paljon, että suojellakseen itseään osa ihmisistä pyrkii elämään yleisesti hyväksytyn normiston mukaan, useimmiten tiedostamatta sitä.

100-prosenttisesti hetero?

Mistä sitten voi 100-prosenttisen varmasti tietää oman seksuaalisen suuntautumisensa? Hattusen mukaan pitää kuunnella itseään, katsoa itseään sisään ja tulla ensiksi itsensä kanssa parhaaksi ystäväksi. 100-prosenttisen varmasti sen voi tietää siitä, kun ihminen kokee oman käsityksen itsestään tuona hetkenä vahvana, levollisena, rauhallisena, intohimoisena, iloisena, tyytyväisenä ja onnellisena.

– Seksuaalisuus ylipäätään on asia, joka elää ja ilmentyy kulloisessakin hetkessä. Kun pysähtyy itsensä äärelle ja tutkii sitä, mitkä uskomukset, ajatukset, tunteet, kokemukset, vanhempien ja muun yhteisön odotukset, sisäiset impulssit, mielenkiinnon kohteet, aistimukset ja kehon reaktiot ovat ohjanneet ja parhaillaan ohjaavat omia valintojani, niin silloin alkaa löytää oikeaa omaa itseään ja alkaa erottamaan sen, mikä on minulle annettua ja mikä on minun omaa käsitystäni minusta itsestäni. On tärkeää kysyä itseltään: onko tämä oikeasti minun omaa elämääni vai elänkö jonkun toisen odotusten mukaista elämää, onko tämä sitä mitä elämältäni haluan, vai kavennanko itseni johonkin laatikkoon tai muottiin, etten tulisi hylätyksi.

Tutkimuksissa ei ole selvinnyt mistä biseksuaalisuus johtuu. Vastausta on etsitty niin lapsuuden kokemuksista, raskauden aikaisista tapahtumista kuin geneettisestä perimästäkin. Tyhjentävää vastausta ei ole tarjonnut mikään niistä. Jotkut tutkijat ovatkin sitä mieltä, että seksuaali-identiteetti ei ole stabiili vaan muuttuu ajan myötä. Kleinin mukaan seksuaaliorientaatio on moniosainen dynaaminen prosessi, johon vaikuttaa seitsemän muuttujaa: seksuaalinen vetovoima, käyttäytyminen, fantasiat, sosiaalinen ja emotionaalinen mieltymys, identifikaatio ja hetero/homo-elämäntyyli. Henkilö siis saattaisi muuttua heterosta tai homoseksuaalista biseksuaaliksi ja toisin päin.

Hattunen yhdistää eri tekijät:

– Minun oma näkemykseni toistaiseksi on se, että sekä geneettinen perimä että muut raskauden aikaiset tapahtumat ovat vaikuttamassa myös seksuaaliseen suuntautumiseen. Sen toteuttamiseen vaikuttaa lisäksi lapsuuden aikaiset kokemukset ja erityisesti se, kuinka turvallisesti lapsi on voinut kasvaa omaksi itsekseen. Hyvin tärkeää ylipäätään on varhainen kiinnittymissuhde tai kiintymyssuhde; mitä turvallisemmin lapsi on voinut kokea, että juuri minulle on tilaa tässä maailmassa tällaisena kuin olen, sitä vahvemmin aikuisena voi toteuttaa omaa ihmisenä olemistaan eheänä ja elävänä.

Seksologi neuvoo

Vain pieni osa asiakkaista tulee Helsingin Töölössä vastaanottoaan pitävän Hattusen mukaan seksologin puheille yksin omaan sen vuoksi, että oma seksuaalinen suuntautuminen on epäselvä. Suurin osa käynneistä liittyy esimerkiksi haluttomuuteen tai muihin seksuaalisiin vaikeuksiin, ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä kysymys on vain pieni osa isompaa käsiteltävää asiaa.

– Yleisimmät syyt seksologin vastaanotolle tulemiseen ovat seksuaalinen haluttomuus ja seksuaalisen halun erilaiset häiriöt, orgasmivaikeudet, yhdyntäkivut, petetyksi tuleminen, seksiaddiktio tai seksuaalisen impulssin kontrollin vaikeus, rinnakkaissuhteet, traumaattiset tai ikävät seksuaaliset kokemukset, seksuaaliset epäonnistumisen kokemukset, parisuhteessa olevat vaikeudet, läheisyyteen sekä kiinnittymiseen ja sitoutumiseen liittyvät vaikeudet, seksuaaliseen minäkuvaan ja epävarmuuteen liittyvät kokemukset ja herkkä siemensyöksy.

Seksuaalisuuteen liittyviin ongelmiin saa ja kannattaa hakea apua. Esimerkiksi Väestöliiton seksuaaliterveysklinikka tarjoaa maksullista seksuaaliterapiaa. Sitä toteutetaan sekä yksilö- että pariterapiana. Seksuaaliterapiaan voi hakeutua kaikissa henkilökohtaisissa tai parisuhteeseen liittyvissä kysymyksissä, jotka koskevat seksuaalisuuden tunne- tai toiminnallista puolta.

Teksti: MTV3/Helmi

Kuvat: Shutterstock