Helsingin yöelämää hallitsivat rikolliset – portsaribisnestä pyörittäneeltä ex-Cannonball-jengiläiseltä karuja tunnustuksia: Valvontakameroita peukaloitiin, tilanteita lavastettiin, asiakkaita kuristettiin tajuttomaksi

Ex-jengiläinen kertoo portsaribisneksestä – ”Ei se kauas mennyt rosvosektorista” 1:29
Ilmén kertoo portsaribisneksestä Rikospaikka-ohjelmassa.

Cannonball-jengiläinen Mika ”Immu” Ilmén paljastaa elämäkirjassaan Immu, että vielä 2000-luvun vaihteessa portsaritoiminta ei ollut kaukana järjestäytyneestä rikollisuudesta. Portsarit vetivät välistä ja kiersivät veroja, myivät huumeita ja olivat väkivaltaisia ja tarkkoja reviiristään, Ilmén väittää.

Cannonball-moottoripyöräjengiin kuulunut Mika ”Immu” Ilmén kertoo, että kun hän teki portsarihommia 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa pääkaupunkiseudulla ja Keravalla, ”portsaritoiminta ei kauaksi jäänyt rosvosektorista.”

Tuottoisia työpisteitä sai suhteilla ja keskinäiseen kilpailuun liittyi väkivaltaa. Myös huumekauppaa esiintyi. 

Portsarit vetivät välistä: asiakkaat maksoivat narikat käteisellä ja portsarit pystyivät pistämään rahaa sivuun. Jos joku halusi jonon ohi, myös se hoitui rahalla.  

– Ei se meidän vanha käytäntö tietenkään olisi kestänyt tarkempaa syyniä. Miten voisi selittää sen, että tammikuussa ravintolaan myytiin kolmetuhatta lippua ja vain sadalla oli päällystakki päällä? Ei mitenkään, Ilmén kertoo elämäkertakirjassaan Immu.

”Kun asiakas oli kuristettu, niin laitoimme asiakkaan käteen pampun tai nyrkkiraudan”

Välistä vetäminen ei ollut bisneksen karuin puoli. ”Oikein innokkaita” asiakkaita kuristettiin tajuttomaksi. Ilmén kertoo tapauksesta Keravalla, jossa hän oli herättänyt asiakkaan ja kuristanut tämän yhä uudelleen tajuttomaksi joka kerta, kun asiakas oli päässyt virkoamaan.

Kun tapauksista alkoi viritä poliisitutkintoja, Ilmén kertoo, että portsarit alkoivat lavastaa tilanteita.

– Kun asiakas oli kuristettu, niin laitoimme asiakkaan käteen pampun tai nyrkkiraudan, jotta siihen saatiin sormenjäljet. Jos asiakas toettuaan soitti poliisit, niin näytimme pussia johon väkivaltaväline oli laitettu talteen, Ilmén kertoo kirjasta.

Valvontakameroiden peukalointia Ilmén kutsuu arkipäiväiseksi. Ylilyönnin sattuessa valvontakameranauhat otettiin kameroista pois.

Jopa kahdeksan pahoinpitelyjuttua samaan aikaan käräjillä

Ilmén sanoo kirjassa, että tilanteiden lavastus yleistyi sen jälkeen, kun poliisien asenne portsareiden ja asiakkaiden välisiin kahnauksiin muuttui 2000-luvulla.

Jos ”rähjäävä asiakas” vielä 1990-luvun lopussa itse soitti poliisit, niin paikalle tullut partio kirjoitti Ilménn mukaan asiakkaalle sakon järjestystä ylläpitävän henkilön väkivaltaisesta vastustamisesta.

90-luvun jälkeen, kun poliiseja kiellettiin tekemästä portsarin töitä, tilanne muuttui niin, että portsareista tuli pahoinpitelyistä epäiltyjä.

Ilmén kertoo, että hänellä saattoi olla töissä tulleita pahoinpitelyjä samaan aikaan seitsemän tai kahdeksan koko ajan käräjillä ja tuli tuomioitakin. Hän painottaa kirjassa, että vaikka otteet olivatkin kovat, turhan takia ketään ei ”hapetettu.”

–  Pokehomma on siitä ihmeellistä, että jotkut kokevat portsarin kanssa painimisen olevan ihan ok. Helvetti, se on ammatti siinä missä muutkin.

Kirjan toimittaja Jarkko Sipilä on MTV Uutisten rikostoimituksen päällikkö.​​​​​​​

Lue myös:

    Uusimmat