Suomalainen hätäkeskuspäivystäjä Sirpa Moilanen on saanut Euroopan hätänumerojärjestö Eenan palkinnon erityisen ansiokkaasta työstä.
Sirpa Moilanen auttoi työllään pelastamaan yksin hiihtämässä olleen ja metsämaastossa avantoon pudonneen miehen tammikuussa 2022.
Keski-ikäinen mies oli lähtenyt hiihtämään maastoon metsäautotien varrelta, ja kun hän oli ylittänyt syvää ojaa, jää petti ja mies putosi avantoon. Hän yritti päästä omin voimin avannosta ylös, mutta se oli mahdotonta. Kastuneella puhelimella hän sai kuitenkin yhteyden hätänumeroon 112.
Moilanen oli koko pelastusoperaation ajan, noin 57 minuuttia, puheyhteydessä hätäpuhelun soittajaan, ja kannusti häntä taistelemaan kylmyyttä vastaan. Lähimpään taajamaan oli matkaa noin 15 kilometriä, ulkona oli viisi astetta pakkasta ja vesi oli neljäasteista.
Hätäkeskuslaitoksen mukaan on suoranainen ihme, että henkilö ehdittiin pelastaa hengissä vedestä.
– Hätäpuhelun soittaja oli yksin liikkeellä maastossa, joka oli kaukana yleiseltä tieltä ja vaikean kulkumatkan päässä. Hän oli peloissaan, kylmissään ja hän tiesi, että vaarana oli paleltua kuoliaaksi kylmässä vedessä. Minä olin hänen ainoa yhteytensä avun saamiseen, joten oli tärkeää saada pidettyä hänet linjalla. Nämä lähtökohdat tekivät hätäpuhelusta todella erityisen, ja hänen pelastamisensa oli meidän kaikkien yhteinen tavoitteemme, Moilanen sanoo tiedotteessa.
Lue lisää: Kärsämäellä hiihtämään lähtenyt mies pelastui hyisestä ojasta – märkää miestä etsittiin lähes tunti
Haastava pelastustehtävä
Hätäkeskuslaitoksen mukaan ilman hätäkeskuspäivystäjän määrätietoista toimintaa avantoon pudonnutta miestä olisi etsitty aluksi väärästä paikasta.
Lisäksi ilman Moilasen kannustusta hätäpuhelun soittaja tuskin olisi jaksanut taistella avannon reunalla. Tämän takia pelastustoiminnan johtaja halusi nostaa hätäilmoitusta käsitelleen hätäkeskuspäivystäjän roolin esiin, vaikka usein hätäkeskuksen osuus jää pelastustehtävissä pimentoon.
– Määritetty paikka oli kuitenkin oikeassa kohtaa heti, kun saatiin haarukoitua kuntaraja ja alue. Hätäkeskustoimintaa johtanut vuoromestari oli erittäin hyvänä tukena tilanteessa, hän välitti jatkuvasti tietoa kentälle kuulleessaan keskusteluni soittajan kanssa. Kohteessa ilmeni, että vastakkaisella suunnalla oli samanlainen auto kuin ilmoittajalla, ja tämä aiheutti hetkeksi hämmennystä, Moilanen jatkaa tiedotteessa.
Moilanen sanoo tehneensä hätäkeskuspäivystäjän töitä 20 vuotta, ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun soittaja ohitti hänen virkaminänsä.
– Koin olevani hänen selviytymisestään vastuussa, ja taistelin aikaa vastaan ilmoittajan kanssa samalla rintamalla. Mietin, mitä voisin tehdä auttaakseni lämpimänä pysymistä. Päätin, että jumppaaminen olisi hyvä keino – ensin toinen käsi, ja sitten toinen jalka, annoin hänelle yksinkertaisia ohjeita. Pelastajien jalkauduttua maastoon pyysin hätäpuhelun soittajaa huutamaan apua muutaman kerran, ja pitämään sitten taukoa. Teot olivat hyvin pieniä.
Moilasen mukaan tapaus näytti, miten viranomaistoiminta voi olla saumatonta yhteistyötä.
– Hätäpuhelun soittaja on minun sekä koko pelastustiimin sankari. Oma roolini oli pitää toivoa selviytymisestä yllä, auttaa kaikin keinoin taistelussa aikaa ja hypotermiaa vastaan ja ohjata viranomaiset mahdollisimman nopeasti paikalle. Muut viranomaiset ylittivät puolestaan omia äärirajojaan juoksemalla hoitotarvikkeiden kanssa puolen kilometrin matkan lumisessa maastossa. He taistelivat kanssani yhdessä pelastaakseen ihmishengen – ja me kaikki onnistuimme siinä.