Hampaat voivat liikkua aikuisiällä ja aiheuttaa purentavirheen tai muita ongelmia. Onneksi hampaita voi oikoa vielä aikuisenakin.
Alahammasrivistöni oli alkanut aikuisiällä ahtautua. Muut alahampaat olivat pusertaneet tasaisesta rivistöstä ulos yhden hampaan, joka sojotti nyt lähes kokonaan muun rivistön takana. Tästä johtuen muutkin hampaat olivat pikku hiljaa alkaneet ajautua sikin sokin. Lopullinen totuus valkeni, kun luottohammaslääkärini tokaisi minulle rutiininomaisen hampaiden tarkastuksen yhteydessä: ”Alahampaasi on pian Hakaniemen torilla, jollei asialle tehdä jotain.” Hammaslääkärini selvitettyä minulle, että mystisesti ilmestyneet päänsärkyni saattaisivat olla yhteydessä muuttuneeseen purentaan, tajusin, että jotain oli tehtävä.
Erikoishammaslääkäri Johanna Kotilainen oli samaa mieltä oman hammaslääkärini kanssa: oikomishoito kannattaisi. Hänen kanssaan jutellessani selvisi myös, että ihmisen vanhetessa ja kasvonpiirteiden valahtaessa alahampaat alkaisivat näkyä ylähampaita enemmän, joten aikuisiän oikomishoidosta olisi myös esteettistä hyötyä.
Vuosi raudat suussa
Kotilainen selvitti, että minun tapauksessani tarvittaisiin kiinteät hammasraudat, ja hoito kestäisi noin vuoden. Vastoin kuvitelmiani rivistä siirtynyttä hammasta ei vedettäisikään pois, vaan hampaat siirrettäisiin takaisin vierekkäin entisille paikoilleen. Kiinteiden hammasrautojen eli kojeiden asennus olisi kivuton toimenpide, mutta hammasraudat tekisivät hampaat aroiksi, eikä mitään kovaa tai sitkeää saisi pureskella hoidon aikana.
Matkalla kotiin ajattelin kauhulla mieltymystäni salmiakkiin ja vihannesten popsimiseen. Entä miten kävisi ehjien hampaitteni hoidon aikana? Minulla ei ollut suussani yhtään paikkaa, ja epäilin, että rautojen myötä joutuisin vielä porattavaksikin. Ja sitä paitsi, puolen vuoden kuluttua olin menossa naimisiin.
Kullanväriset hammasraudat
Palasin takaisin vuoden kuluttua vihkisormus kädessäni ja kypsyneenä ajatukseen oikomisesta. Olin valmis koetukseen huolimatta tuttavien pilke silmäkulmassa kertomista kauhujutuista, joissa he kertoivat löytäneensä hammasraudoistaan roikkumasta milloin salaatinlehtiä, milloin pihvinpaloja. Joku muisti mainita plakin, ja yksi erityisen vitsikäs varoitti, että suuteleminen raudat suussa ei ollut erityisen mukavaa.
Yhdestä asiasta päätin kuitenkin pitää kiinni: halusin kullanväriset hammasraudat, enkä perinteisiä hopeanharmaita. Raudat kiinnitettiin kahdessa osassa. Ensimmäisellä kerralla liimattiin hampaisiin neliskulmaiset kiinnikkeet, ja viikkoa myöhemmin sain takahampaisiin metallirenkaat. Renkaisiin kiinnitettiin hampaita muokkaava u-kirjaimen mallinen älylanka, jonka oli määrä vetää hampaat oikeaan asentoon.
Soraa suussa?
Ensimmäisinä päivinä rautojen asennuksen jälkeen tuntui siltä, kuin etuhampaissa olisi ollut kiinni parikymmentä isohkoa sorakimpaletta, jotka olisi halunnut huuhtoa heti pois. Puhuminen tuntui omituiselta, ja kiinnikkeet hankasivat huulien sisäpintaan kipeästi. Jokunen päivä myöhemmin hampaat tulivat aroiksi. Lisäksi purin toistuvasti kipeästi poskeeni ja heräilin sen takia öisin.
Ihminen tottuu kuitenkin nopeasti. Olin kuvitellut syöväni vain keittoa, jogurttia ja jäätelöä vuoden ajan, mutta toisin kävi. Olen syönyt melko normaalisti niitä muutamia päiviä lukuun ottamatta, joina hampaat ovat olleet erityisen arat. Haavaumatkin hävisivät, enkä ole enää purrut poskeeni kuin silloin tällöin.Rautojen päälle laitettavaa vahaa, jonka on tarkoitus estää haavaumia, käytin vain parina päivänä ja särkylääkkeitä en ole tarvinnut lainkaan.
Hammasharja käsilaukussa
Yksi asia pelotteluissa oli kyllä totta: raudat keräävät väleihinsä ruuanpaloja. Ensimmäisenä iltana tuijotin peilistä surkuhupaisaa näkyä: rautojen alle oli jäänyt usean sentin pituinen spagetinpala. Sittemmin olen huomannut, että erityisesti salaatinsuikaleet ja leivänpalat jäävät rautoihin kiinni, joten hampaiden harjaaminen heti ruokailun jälkeen on muodostunut pakolliseksi rutiiniksi – myös päivisin töissä. Eikä suuhunsa enää laita mitä tahansa – ainakaan, kun paikalla on muita ihmisiä.
Myös ruokailutapa on muuttunut. Ruuan pienii ja työntää haarukalla takahampaiden purtavaksi, sillä etuhampaat ovat yleensä aina sen verran arat, ettei niillä tahdo tehdä purutyötä. Kovakuoriset leivät ja leivästä haukkaaminen ovat niin ikään jääneet. Kaikkiaan olen selvinnyt yllättävän hyvin, vaikka odotankin tietenkin innolla sitä päivää, jolloin raudat saa pois suusta.
Hammasrautoja eri väreissä
Vielä 1960-luvun Suomessa aikuisten oikomishoidot olivat melko harvinaisia. Oikomishoidon tekijöitä ei ollut, eikä juuri alan osaamista. Suomessa aikuisten hampaita hoidettiin aluksi irrotettavilla kojeilla. Sittemmin, 1970-luvulla, Euroopan ja Yhdysvaltojen hoitosuuntaukset yhdenmukaistuivat, ja hoidoissa alettiin käyttää sekä kiinteitä että irrotettavia kojeita.
1980 -luvulla kiinteät kojeet olivat jo yleisiä, ja aikuisten hoitojakin tehtiin paljon.
Nykyään hammasrautoja valmistetaan paitsi perinteisinä metallinvärisinä myös kullattuina. Olemassa on myös keraamisia, valkoisia oikomiskojeita, mutta ne eivät materiaalinsa vuoksi tahdo kestää oikomishoidon loppuun asti.
Pitkäjänteistä hoitoa
Oikomishoito kestää 0,5–3 vuotta. Hampaiden siirto vie aikaa, koska hampaiden juuret on saatava liikkumaan. Myös hampaiden siirtymisnopeus on hyvin yksilöllinen asia. Siinä, missä toisen oikomishoito hoituu 11 kuukaudessa, saattaa se toisella kestää 1,5 vuotta.
Oikomishoitoon liittyy yhä melkoisesti ennakkoluuloja ja pelkoja. Suomen hammaslääkäriliitosta kerrotaan, että on varsin tavanomaista, että oikomishoitoa suunnitteleva jahkailee asian kanssa kuukausia, jopa vuosia. Oikomishoitoon liittyvän pelon takia tarpeellisia hoitoja jätetään jopa kokonaan tekemättä. Oikominen on myös kallista, tapauksesta riippuen hoito maksaa 1000–3000 €, eikä KELA korvaa hoitoa.
Ei mitään turhamaisuutta
Oikomishoito kuitenkin kannattaa, sillä suoristettu rivi ja oikomisella saavutettu oikea purenta parantavat oloa. Samalla saa itselleen kauniin hymyn. Purennasta riippuen hampailla on usein taipumus palautua takaisin entisille paikoilleen, joten oikomishoidon jälkeen hampaiden taakse asennetaan huomaamaton tukilanka, joka pitää rivin paikallaan. Toisena vaihtoehtona on pitää suussa niin sanottua yölevyä parin vuoden ajan. Pientä palautumista voi joka tapauksessa tapahtua, mutta kysymys on useimmiten vain parin prosentin muutoksesta.
Oiotun hammasrivin omistaja joutuu näkemään muita hieman enemmän vaivaa hampaidensa hoidossa. Hammasrivin taakse asennettu tukilanka vaatii tarkempaa puhdistusta, koska sen ympärille kertyy helposti hammaskiveä. Hammaslangan viejällä tämäkin ongelma on kuitenkin hallittavissa.
Nykyään aikuisten hampaita oiotaan yhä enenevässä määrin. Suomen hammaslääkäriliitosta korostetaan, että useimmiten oikomishoidon taustalla ovat hammaslääketieteelliset syyt: purenta on virheellinen, tai hampaat ovat esimerkiksi ientulehduksen seurauksena löystymässä. Vain hyvin harva aikuinen tulee hoitoon pelkästään esteettisistä syistä, saadakseen itselleen tasaisemman hammasrivin.
AVA
Teksti: Nina Pinjola
Kuvat: Shutterstock