Hakkaa vaatteesi puhtaiksi! Tässä hauskat tyylivinkit Suomen keskiajalta

1. Pitkä mekko on must

Suomalaisessa keskiaikaisessa pukeutumisessa avainsana on kerroksellisuus – ja naisilla pitkä mekko. Mitä korkeammassa asemassa nainen oli, sitä pidempi mekko hänellä oli. Hienoimpien rouvien laahuksia palvelijat joutuivat kannattelemaan. Siinä, missä mies käyttäisi reisiin asti ulottuvia housusukkia, naiselle riittävät sukkanauhoihin solmittavat sukat.

2. Pussita rahasi

Vaatteessa ei ollut taskuja, joten esimerkiksi mukaan otettavat kolikot tuli kiinnittää vyölle pieneen kirjailtuun pussiin. Pussukkaa ei kuitenkaan esitelty vapaasti: sitä pidettiin yleensä päällysvaatteen alla niin, etteivät varkaat pääse siihen käsiksi. Muista siis jemmata rahasi!

3. Älä lähde ulos paljain päin!

Vain lapsi tai naimaton nainen saattoi olla paljain päin. Naimisissa oleva nainen käytti huntua, joka kiinnitettiin kolmella nuppineulalla: yksi Isälle, yksi Pojalle, yksi Pyhälle Hengelle.

Jos nainen oli säädyllinen, huntu jätti näkyviin vain kasvot. Muukin vaatetus peitti hänet niin, että vain kädet olivat näkyvissä.

Kesäisin hunnun päällä voitiin käyttää lierihattua! Hattua tuli tietenkin koristella soljilla, tinaisilla ja lyijyisillä pyhiinvaellusmerkeillä tai vaikkapa sulilla. Mikäli henkilö halusi elostella, hän kiinnitti hattuunsa harvinaisia sulkia muiden ihailtaviksi.

Varakkaiden vaatteet

• Varakkaiden vaatetuksessa oli kalliita hopea- ja kultalankakirjailuja.
• Kalliin vaatteen materiaalina oli esimerkiksi silkki ja sametti.
• 1300-luvun Turun porvareilla saattoi nähdä tyköistuvia pukuja, joissa oli jännittävä uutuus – nappeja!
• Eräs trendi oli käyttää kummassakin jalassa eriväristä sukkaa.
• Varakkaan vaatteessa oli paljon, jopa turhan runsaasti kangasta – vain siksi, että se kertoi vaatteen kantajan varakkuudesta.

4. Muista kengät

Keskiaikaisissa kengissä oli erikoista se, että niiden pohjat olivat täysin litteät. Kengät valmistettiin yleensä lehmän tai vuohen nahasta, ja kulumisen estämiseksi kenkien alla saatettiin käyttää puisisa sandaaleja, joita kutsuttiin patiineiksi.

Kenkiä saattoi värjätä tai koristella, mutta lapsille niitä ei ostettu varsinkaan tavallisissa perheissä – kengät olivat kalliita, ja lapsihan kasvaisi niistä kohta ulos! Perheessä saattoi olla lapsille yhteiskengät, joita he käyttivät vuorotellen.

5. Vaatteiden huolto-ohjeet keskiaikaiseen tyyliin

Vaatteista tuli tietenkin pitää hyvää huolta. Vaatetta tuuletettiin ja talvisin se laitettiin hangelle tuulettumaan. Alusvaatteita tehtiin pellavasta, hampusta ja nokkosesta, ja niitä pestiin koivuntuhkasta tehdyllä lipeävedellä! Likaa karkotettiin hakkaamalla vaatetta puunuijalla. Vinkiksi annettakoon, että herneen keitinvesi puhdistaa valkoisia vaatteita helposti!

Hajustettuja pesuaineita ei ollut olemassa, mutta tuoksuja vaatteisiin saattoi saada laventelilla, kielolla tai mesiangervolla.

Myös keskiajalla vaatteita silitettiin asettamalla vaatteiden päälle lämmitettyjä silityskiviä, tai suuria, lämmittämättömiä kiviä.

Villavaatteita ei pesty, mutta niitä suojattiin tuholaisilta esimerkiksi koiruoholla, pujolla, suomyrtillä ja suopursulla.

Lähde: Elina Helkala ja Ilari Aalto: Matkaopas keskiajan Suomeen, Atena 2015