Asunnosta häätäminen on asuntomarkkinoiden ankarinta ja ankeinta arkea. Joskus tilanne vain ajautuu sellaiseksi, ettei asunnon omistajalla tai taloyhtiöllä ole mitään muuta mahdollisuutta.
"Jos puhutaan vuokrasuhteista, niin häätöön joudutaan tilanteessa, jossa vuokralainen laiminlyö vuokranmaksuvelvoitteensa," kuvaa tavallisimman häätötilanteen Suomen Vuokranantajat ry:n toiminnanjohtaja Virpi Hienonen. "Vuokria on maksamatta kahdesta kolmeen kuukaudelta, ennen kuin oikeudelta on voinut saada tuomion siitä, että häätöön on edellytykset."
Häätö on mahdollinen paitsi vuokralaiselle tai alivuokralaiselle, myös asunto-osakeyhtiön osakkaalle. Tavanomaiset syyt ovat osittain samat, osittain erilaiset:
"Osakas jättää vastikkeita maksamatta tai sitten kyseessä on siinä määrin häiritsevä elämä, että muitten asukkaitten asuminen käy kohtuuttoman hankalaksi."
Käden käänteessä maksunsa laiminlyöneen asukkaan häätäminen ei suinkaan onnistu. Tarvitaan täytäntöönpanokelpoinen tuomio, ennen kuin ulosotto voi ryhtyä toimenpiteisiin. Ja näitä riittää - ikävä kyllä. Yksistään Helsingissä ulosottovirastoon tulee vuosittain tuhatkunta häätöhakemusta. Niistä kuitenkin vain kolmannes johtaa varsinaiseen häätöön, sillä kaksi kolmannesta noudattaa ulosottovirastosta saamaansa muuttokehotusta.
Vaikka kysymys on hyvin voimakkaasta pakkotoimenpiteestä, laissa ei häädöstä ole ollut juurikaan määräyksiä. Häädöt ovat perustuneet pitkäaikaiseen, maan eri puolilla hieman erilaiseksikin muotoutuneeseen ulosottokäytäntöön. Nyt tilanne on muuttumassa, sillä 1.3.2004 tulee voimaan ulosottolaki, jonka luku 6a luku koskee nimenomaan häädön täytäntöönpanoa. Voidaankin olettaa, että käytäntö muodostuu yhtenäiseksi koko maassa.