Asunnosta häätäminen on asuntomarkkinoiden ankarinta ja ankeinta arkea. Joskus tilanne vain ajautuu sellaiseksi, ettei asunnon omistajalla tai taloyhtiöllä ole mitään muuta mahdollisuutta.
"Jos puhutaan vuokrasuhteista, niin häätöön joudutaan tilanteessa, jossa vuokralainen laiminlyö vuokranmaksuvelvoitteensa," kuvaa tavallisimman häätötilanteen Suomen Vuokranantajat ry:n toiminnanjohtaja Virpi Hienonen. "Vuokria on maksamatta kahdesta kolmeen kuukaudelta, ennen kuin oikeudelta on voinut saada tuomion siitä, että häätöön on edellytykset."
Häätö on mahdollinen paitsi vuokralaiselle tai alivuokralaiselle, myös asunto-osakeyhtiön osakkaalle. Tavanomaiset syyt ovat osittain samat, osittain erilaiset:
"Osakas jättää vastikkeita maksamatta tai sitten kyseessä on siinä määrin häiritsevä elämä, että muitten asukkaitten asuminen käy kohtuuttoman hankalaksi."
Käden käänteessä maksunsa laiminlyöneen asukkaan häätäminen ei suinkaan onnistu. Tarvitaan täytäntöönpanokelpoinen tuomio, ennen kuin ulosotto voi ryhtyä toimenpiteisiin. Ja näitä riittää - ikävä kyllä. Yksistään Helsingissä ulosottovirastoon tulee vuosittain tuhatkunta häätöhakemusta. Niistä kuitenkin vain kolmannes johtaa varsinaiseen häätöön, sillä kaksi kolmannesta noudattaa ulosottovirastosta saamaansa muuttokehotusta.
Vaikka kysymys on hyvin voimakkaasta pakkotoimenpiteestä, laissa ei häädöstä ole ollut juurikaan määräyksiä. Häädöt ovat perustuneet pitkäaikaiseen, maan eri puolilla hieman erilaiseksikin muotoutuneeseen ulosottokäytäntöön. Nyt tilanne on muuttumassa, sillä 1.3.2004 tulee voimaan ulosottolaki, jonka luku 6a luku koskee nimenomaan häädön täytäntöönpanoa. Voidaankin olettaa, että käytäntö muodostuu yhtenäiseksi koko maassa.
Rojut saa kuljettaa pois omin avuin
Vuokranantajan kiusa ei aina lopu kiusallisen vuokralaisen lähtöön. Taloyhtiöitten pihamaille on joskus jäänyt roikkumaan häädettävän henkilön tavaroita hyvinkin pitkäksi aikaa. Vuokranantaja on monesti kokenut todella vaikeaksi sen, uskaltaako näitä vuokralaisen tavaroita viedä pihalta pois, vaikka tämä ei ole itse osoittanut mitään kiinnostusta niiden hakemiseen.
Jatkossa tämäkin pulma poistuu, tai ainakin lievenee. Olipa kyseessä vuokra- tai osakehuoneisto, häädön yhteydessä sovitaan siitä, haluaako häädön hakija kuljettaa rahanarvoisen omaisuuden pois vai huolehtiiko siitä ulosottoviranomainen. Mutta mikä häätötilanteessa sitten katsotaan rahanarvoiseksi ja mikä arvottomaksi tai vähäarvoiseksi omaisuudeksi?
"Kun laki muuttuu, arvioinnin tulee suorittamaan ulosottomies. Hakijan ei siis tarvitse huolehtia siitä, onko joku tavara vähäarvoista vai ei. Käytännössä ulosottomies arvioi siinä häädön yhteydessä, mikä omaisuus on sellaista, että sillä on jotain realisointiarvoa. Hän siis ulosmittaa sieltä tällaisen arvokkaamman omaisuuden, ja sen osalta suoritetaan myöhemmin pakkohuutokauppa.
Jollei häädettävä ole häädön alkaessa kuljettanut pois omaisuuttaan, ulosottomiehen on huolehdittava siitä, että omaisuus kuljetetaan pois. Muu kuin vähäarvoinen omaisuus otetaan talteen. Arvoton tai vähäarvoiseksi koettava omaisuus hävitetään.
Ulosottomiehen vähäarvoiseksi katsoman omaisuuden - siis sellaisen, jolla hänen mukaansa ei ole realisointiarvoa - saa kuljettaa pois. Silloin vain sovitaan siitä, kuka tämän pois kuljettamisen suorittaa.
Ulosottomies voi antaa arvottoman tai vähäarvoisen omaisuuden hävittämisen ulkopuolisen tehtäväksi tai antaa hakijalle tämän pyynnöstä luvan menetellä arvottoman tai vähäarvoisen omaisuuden suhteen haluamallaan tavalla.
Tämän kohdan perusteella, hakija saattaa jopa säästää kulujaan. Esimerkiksi Helsingin ulosottovirastosta on arvioitu, että tällaisen vähäarvoisen omaisuuden poiskuljettaminen maksaa keskimäärin 400:sta 500 euroon. Hienonen suosittelee oman avun käyttöä, jos siihen on mahdollisuus:
"Jos hakijalla on mahdollisuus käyttää edullisempaa tapaa - hänellä on esimerkiksi oma pakettiauto tai peräkärry, tai tuttu kuljetusliikkeen yrittäjä, tai muutoin jokin keino edullisempaan kuljetukseen - niin sitä kannattaa myös käyttää."
Häätömenettelyn monin tavoin selkiintyvä käytäntö saa siis lainvoiman maaliskuun alussa. Monin paikoin on kuitenkin jo nyt ryhdytty toimimaan tulevan lain hengen mukaisesti.
(JKA 30.11.2003)