Järven ranta on kesällä niin täynnä villiä elämää, että ihminen tuntee itsensä juhlien kutsumattomaksi vieraaksi. Pääskynen on tehnyt pesän venevajaan. Viiksiniekka piisami rankentaa rantatöyrääseen pesää poikasilleen. Silkkiuikku pulahtaa sukelluksiin laiturin päässä ja nousee pintaan kala nokassaan. Joutsenperhe lymyilee kaislikossa. Vanha kansa pelottelee myös vesihirviöllä, joka odottaa saalistaan tummassa vedessä.
Mutta sekaan kannattaa uskaltaa! Luontouinti-idean kehittäjä ja vesiliikuntakouluttaja Eevaliisa Anttila kannustaa suomalaisia nauttimaan ainutlaatuisesta vesiluonnosta kaikilla aisteilla – myös uiden, jumpaten ja juosten. Uimahallien luonnon vesistä vieraannuttama kansa pitää Anttilan mukaan saada takaisin rannoille, sillä liikunta viileässä vedessä voimistaa, kuntouttaa ja laihduttaa tehokkaasti.
Kunnon vastus vedestä
Vesi on tuhat kertaa tiheämpää kuin ilma ja siksi liikkuja saa siitä tuntuvan vastuksen. Mitä nopeammin vedessä tekee liikkeen, sitä enemmän vesi liikettä vastustaa. Eevaliisa Anttila muistuttaa, että myös uintitekniikalla on merkitystä kunnon kohotuksessa.
-Jos ei osaa tekniikkaa, on vaikea tehdä harjoitusta niin, että saisi nostetuksi hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä. Jos siis ui väärin, yleiskunto ei parane.
Suuri osa kuntouimareista ui pää veden pinnan yläpuolella, niin että niska jää kenoasentoon. Ammattilaiset kutsuvat asentoa joutsenkaula-asennoksi. Asento on Anttilan mukaan tuki- ja liikuntaelimistön kannalta varsin epäergonominen. Sen lisäksi uija hyödyntää tässä asennossa veden ominaisuuksia ja virtaviivaisuutta varsin huonosti. Uinti on raskaan tuntuista, ja niska tulee helposti kipeäksi.
Uimisesta kiinnostuneen kuntoilijan kannattaa siis opetella oikea uintitekniikka. Jos haluaa uida mahallaan, vaihtoehtoina ovat rintauinti tai krooli. Jos tuntuu vieraalta painaa pää veden alle, Anttila kehottaa opettelemaan kyljellään uimisen.
-Kyljellään uidessa saa liikkeeseensä sulavuutta. Kun uimakylkeä välillä vaihtaa, kuormituskin tasaantuu. Toisaalta selällään luonnon vesissä uidessa voi katsella taivaalla lipuvia pilviä.
Turvallista vesijuoksua
Jos ei halua opetella uintitekniikoita, voi harrastaa vaikka vesijuoksua. Juostessa niska pysyy helposti oikeassa asennoissa ja kunto nousee. Mikä parasta, samalla voi jutella kaverin kanssa.
Järvessä tai meressä juoksijan on Eevaliisa Anttilan mukaan hyvä muistaa, että vesijuoksuvyö ei ole pelastusliivi. Ei siis kannata hölkätä liian kauas rannasta, jos epäilee, ettei jaksakaan tulla takaisin.
-Vesijuoksuvyökin kelluttaa, mutta jos sen kantaja menettää tajuntansa, se voi pyöräyttää yhtä lailla nenälleen, mahalleen kuin selälleenkin. Oikea pelastusliivi kääntää ihmisen aina selälleen.
Järvessä on elämysten äärellä
Uimahalleihin tottuneet suomalaiset vierastavat joskus luonnon vesiä, mutta Eevaliisa Anttilan mielestä se on turhaa.
-Vesi on periaatteessa samaa, uimahallissa tosin käsitellympää ja luonnossa pehmeämpää, mutta ympäristössä on paljon eroa. Uimahallien ja kylpylöiden paras ominaisuus on, että niissä voi uida ympärivuotisesti. Ne ovat myös turvallisia paikkoja uida. Luonnon vesissä voi sen sijaan kokea sellaisia esteettisiä elämyksiä, mistä uimahallien steriileissä ja kliinisissä ympäristöissä ei voi edes kuvitella.
Kesään kuuluvat hurjista luonnon ilmiöistä kertovat iltapäivälehtien lööpit. Tuttu on tarina esimerkiksi jättikokoiseksi kasvaneesta hauesta, joka odottaa matalassa vedessä päästäkseen haukkaamaan pehmeää ihmislihaa.
Eevaliisa Anttilan mukaan tällaiset tapaukset ovat Suomessa hyvin harvinaisia. Anttila murehtii erityisesti lasten ja nuorten etääntymistä luonnosta.
-Vielä 60-luvulla, kun Suomessa ei ollut rakennettuja halleja ja kylpylöitä, suomalaiset olivat tottuneet uimaan kesäisin kunnollisia lenkkejä järvissä ja vesi oli muutenkin tuttu elementti. Kun rakennettiin laitoksia, myös lapset alkoivat vieraantua luonnosta. Kuitenkin kun oppii sietämään esimerkiksi vesikasvien kosketuksen uidessa, ettei heti pelkää, että siellä vaanii vesihirviö, oppii nauttimaan myös järvien, merien ja jokien ainutlaatuisesta kasvistosta ja eläimistöstä.
Viileä vesi hoikistaa
Suomessa on lähes kaksisataatuhatta uimapuhdasta järveä. Lisäksi meillä on kymmeniätuhansia kilometrejä merenrantaa ja jokien rantatöyrästä. Tilaa riittää jokaiselle uimahaluiselle ja -taitoiselle.
Kesän uintikausi, jolloin vesien lämpötilat todennäköisesti ylittävät 18 asteen lämpötilan, ajoittuu Etelä-Suomessa toukokuusta syyskuuhun. Pohjoisempanakin uimaan tarkenee sydänkesällä, mutta lämmin aika on lyhyempi. Tilastollisesti vuoden lämpöhuippu osuu Jaakon päivään, jota vietetään 25. heinäkuuta.
Alle kaksikymmenasteinen vesi tuntuu lämpimään halliveteen tottuneesta hyiseltä, ja parin uintivedon jälkeen tekee mieli karata vedestä pikaisesti pois. Viileässä vedessä on puolensa, Eevaliisa Anttila kehuu.
-Uskon, että vesi on erittäin tehokas laihdutuselementti. Kokonaan veteen joutuneen ihmisen elimistö pyrkii lämmittämään viileänä ympäröivän veden, ja se kuluttaa energiaa. Mitä kylmempää vesi on, sitä enemmän energiaa kuluu, vaikkei itse tekisi yhtään mitään.
Kylmässä vedessä ei voi olla kauan eikä avantoon kannata mennä laihduttamaan, muistuttaa Anttila. Joka tapauksessa luonnon vesissä lämpöenergian kulutuksella on merkittävä osuus kalorinkulutuksessa.
Toisaalta energiaa kuluu luonnon vesissä polskiessa niin paljon, että rehkijälle tulee helposti nälkä. Vaatiikin liikuntatuokion jälkeen suurta tahdonvoimaa, ettei repsahda ahmimaan liikaa, jolloin paino taas nousee.
Lämmitellen veteen ja lämpimään venyttelemään
Vesijumppa ja uiminen ovat kokonaisvaltaista liikuntaa, ja vedessä saa kiinteytetyksi kaikkia lihasryhmiä
tasapuolisesti. Eevaliisa Anttila kertoo, että lisäksi vedessä säästyy rasitus- ja liikuntavammoilta.
-Venähdyksiä ei tule helposti, koska vesi on tiheämpää kuin ilma ja se vastustaa liikkeitä joka suuntaan. Vedellä on lihastasapainoa parantava vaikutus. Lisäksi vedessä ei voi tehdä kovin nopeita liikkeitä, jotka helposti revähdyttävät lihaksia. Toisaalta, kun vedessä ei vaikuta painovoima, ei pääse syntymään nyrjähdyksiäkään.
Viileässä järvi- tai merivedessä polskimisessa ja touhuamisessa on omat sääntönsä, joita kannattaa noudattaa. Kylmiltään ei pidä syöksyä vauhtiin vedessäkään, muistuttaa Anttila.
-Harjoittelu kannattaa aloittaa pikkuhiljaa, varovasti venytellen, sitten voi tehdä kovemman treenin ja sen jälkeen jäähdytellen pikkuhiljaa lopettaa vauhdin.
Vedessä voi myös venytellä, mutta vain siihen asti, kun on vielä lämmin olo. Lihakset venyvät vain, kun ne ovat lämpimiä. Kylmät lihakset tahtovat supistua automaattisesti, eikä niitä enää saa venymään.
Ihanteellinen venyttelypaikka on Eevaliisa Anttilan mukaan sauna. Oman saunan hämärissä voi venyttää itsensä rauhassa ja rennosti.
Kesäkuntoon veden äärellä
Jos haluaa pitää kunnostaan huolta kesäisessä luonnossa ja on onnekseen jonkin veden äärellä, kannattaa käyttää tilaisuus hyväkseen. Eevaliisa Anttila toteaa, että vesiliikunnan annostelussa pätevät samat säännöt kuin muussakin liikunnassa. Perusperiaate on, että kahdesta kolmeen liikuntakertaa viikossa ylläpitää nykyistä kuntoa ja kolmesta neljään kertaa parantaa sitä. Vesipetokin voi tehdä osan harjoituksista kuivalla maalla.
Luonnon vesissä kannattaa muistaa, että vilu ei saa tulla. Hiki ei vedessä virtaa, mutta olo voi viileässäkin olla lämmin ja energinen.
Teksti: Kati Hyttinen
Kuva: Shutterstock, SXC