Gaza, Ukraina, Syyria - kriisejä piisaa, mutta maailma sotii entistä harvemmin

Maailmalla riehuvia kriisejä listatessa on vaikea uskoa, että konfliktit olisivat viime vuosikymmeninä vähentyneet.

Niin on silti käynyt. Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen professorin Tuomo Melasuon mukaan tutkijat ovat asiasta melko yksimielisiä.

– Erityisesti eri maiden väliset sodat ja konfliktit ovat vähentyneet. Tästä alettiin puhua 1990-luvulla, kun kylmä sota oli ohi, Melasuo kertaa.

Tilanne näyttää kuitenkin mediaa seuraavan silmin toisenlaiselta. Se johtuu Melasuon mukaan siitä, että tiedotusvälineet raportoivat entistä hanakammin maailman kriiseistä.

Sota on tarkoin määritelty

– Aseellinen konflikti: Konflikti on riita, jossa on mukana hallitus tai alue ja jossa kaksi eri osapuolta käyttää aseellista voimaa toisiaan vastaan. Taisteluiden yhteydessä kuolee vähintään kaksikymmentäviisi ihmistä yhden vuoden aikana.

– Sota: Sodaksi määritellään konflikti, jossa kuolee yli 1 000 ihmistä vuodessa.

– Pakolainen: Pakolainen on henkilö, jolle on myönnetty kansainvälistä suojelua kotimaansa ulkopuolella. Hän on paennut kotimaastaan esimerkiksi sotaa tai levottomuuksia. 

– Myös sosiaalinen media vaikuttaa. Mitä tahansa tapahtuu, se näkyy paljon aktiivisemmin kuin aikaisemmin, Melasuo arvioi.

Uppsalan yliopiston tilastoista selviää, että viime vuonna maailmassa käytiin 33 aseellista konfliktia. 1990-luvun alkuun verrattuna konfliktien määrä on vähentynyt lähes 40 prosentilla.

Suojelusodat tuhoisia

Konfliktien luonne on muuttunut. Yksi huolestuttava piirre on siviiliuhrien määrän voimakas kasvu.

– Osittain siihen vaikuttaa aseteknologian kehittyminen, Melasuo sanoo.

Myös sillä on vaikutusta, että sodissa ei ole kyse maa-alueiden valtaamisesta. Taisteluita käydään keskellä kaupunkeja.

Uppsalan yliopisto arvioi, että vuonna 2012 konflikteissa kuoli 38 000 ihmistä. Uhriluku on Helsingin yliopiston dosentin Timo Kivimäen mukaan reippaasti laskenut.

– Konflikteissa kuolleiden ihmisten määrä tipahti 400 000:sta vuodessa 40 000:een vuodessa kylmän sodan jälkeisen vuosikymmenen aikana, Helsingin yliopiston professorina aloittava Kivimäki sanoo.

Kivimäen mukaan suuri osa tämän ajan konflikteista on niin sanottuja suojelusotia, jotka ovat seurausta 1990-luvun hulluista konflikteista, kuten Ruandan kansanmurhasta tai Bosnian sodasta.

– Vuosituhannen vaihteessa alettiin korostaa, että muilla mailla täytyy olla vastuuta siitä, ettei valtioiden sisällä teurasteta ihmisiä.

Kivimäki tarkoittaa ylikansallisia konflikteja, joissa ulkopuolinen valtio tukee jonkin valtion sisäisen konfliktin toista osapuolta. Tämä johtaa usein kuolonuhrien määrän kasvuun ja konfliktin pitenemiseen.

Tällä hetkellä yli puolet maailman sodista on Kivimäen mukaan juuri suojelusotia.

– Vuonna 2011 yli 70 prosenttia maailman sotauhreista aiheutui suojelusodista. Siviilejä suojeltiin todella tappavasti.

Esimerkiksi suojelusodasta Kivimäki mainitsee Jemenin ja Somalian konfliktit sekä Yhdysvaltojen luotsaaman terrorismin vastaisen sodan.

Kivimäki nostaa esiin myös Ukrainan, missä Venäjä on perustellut toimiaan etnisten venäläisten suojeluntarpeella. Kivimäen mukaan Venäjä on suojelullaan eskaloinut konfliktia.

Konfliktit valtioiden sisällä

Valtaosa maailmalla käydyistä konflikteista on valtioiden sisäisiä. Tästä esimerkkeinä Melasuo mainitsee Kolumbian, Meksikon ja Keski-Afrikan tasavallan.

– Kansainvälinen yhteisö on reagoinut Keski-Afrikan tilanteeseen valtavan hitaasti. Se on ehtinyt jo keskittyä etniseksi konfliktiksi, Melasuo sanoo.

Valtioiden sisäisissä konflikteissa äärijärjestöjen, kuten al-Qaidan tai Boko Haramin, rooli näyttää korostuneen. Kivimäen mukaan niiden valtaa ei kuitenkaan tule liioitella.

– Ylikansallisista epämääräisistä uhista puhutaan valtavan paljon, mutta niiden kapasiteetti on usein kauhean pieni.

Lue myös:

    Uusimmat