Suomalaispankeista vuodossa esiin noussut Nordea sanoo, ettei se hyväksy pankin hyväksikäyttämistä rahanpesutarkoituksiin.
Finanssivalvonnan mukaan nyt esille tulleista tiedoista epäilyttävistä rahansiirroista ei voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
– Ne kertovat sen, että Yhdysvaltojen rahanpesun selvittelystä vastaavalla viranomaisella on luonnollisesti aika laajasti erilaisista kansainvälisistä finanssilaitoksista tulleita tietoja, sanoo Finanssivalvonnan Rahanpesun estäminen -toimiston päällikkö Pekka Vasara.
Kun isot globaalit toimijat ovat ilmoittaneet kansainvälisistä rahan liikkeistä, mukaan tulee monia kansainvälisesti katsottuna pieniäkin pankkeja.
– Se tiedon taso, aikajänne ja rahamäärät – niistä ei tuosta aineistosta ja noista tiedoista saa mitään. Että onko siellä jotain keskittymiä aikaisemmille vuosille, vai jatkuuko se tasaisena ja näin edelleen. On vaikeaa siitä päätellä yhtään muuta kuin että tietoa on paljon, Vasara sanoo.
Finanssivalvonta ei kommentoi millään tavalla julkisuuteen tulleita tietoja, jotka liittyvät yksittäisiin toimijoihin.
Nordea: Emme hyväksy pankin hyväksikäyttämistä rahanpesutarkoituksiin
Ylen mukaan nyt julkisuuteen tulleissa tiedoissa nousee suomalaispankeista esiin Nordea, jonka tilien kautta on Ylen mukaan tehty muiden pankkien epäilyttäväksi luokittelemia tilisiirtoja yli 150 miljoonan euron arvosta. Valtaosa tilisiirroista on tehty vuosien 2013–2017 välisenä aikana.
Ylen mukaan Nordeaa koskeva aineisto on kuitenkin monin tavoin puutteellista ja useissa raporteissa Nordea mainitaan vain pankkina, jonka tilien kautta epäilyttävää rahaa on kulkenut.
Nordea kommentoi asiaa STT:lle sähköpostitse sanoen, ettei se hyväksy pankin hyväksikäyttämistä rahanpesutarkoituksiin eikä ole hyväksynyt sitä aiemminkaan.
Nordea kertoo vahvistaneensa organisaatiota tehostaakseen rahanpesun estämistä ja tehneensä huomattavia investointeja talousrikollisuuden torjuntaan.
Pankilla velvollisuus ilmoittaa epäilyttävästä rahaliikenteestä
Tietojen kerääminen perustuu pankkien väliseen tietojen vaihtoon. Kun pankit seuraavat kansainvälistä liikennettään, monilla on yleensä tietokonepohjaisia monitorointijärjestelmiä, joihin on asetettu erilaisia triggereitä sen pohjalta, kuinka riskipitoisina asiakkaita ja rahan lähtö- ja tulomaita on pidettävä.
– Kun näitä riskipisteitä kertyy tarpeeksi, he aloittavat omia sisäisiä selvityksiä, ja jos sisäisen selvityksen jälkeen jää vielä epäily siitä, ovatko varat alkuperältään jotenkin laittomasta lähteestä tai liittyykö niihin jotain muuta, niin silloin on velvollisuus tehdä ilmoitukset viranomaisille.
Suomessa Finanssivalvonnan rooli on tarkastella, ovatko pankkien järjestelyt kunnossa liittyen rahavirtojen valvontaan. Jos selvittelyssä tulee esiin epäselvyyksiä, pankkien pitää tehdä niistä ilmoitus. Monessa maassa toimiva pankki tekee ilmoituksen sen maan selvittelykeskukselle, jossa tapahtuma on ollut.
Jos pankin toiminnassa havaitaan parantamisen varaa, Suomen Finanssivalvonta voi ohjeistaa ja huomauttaa asiasta.
– Vasta viimeisessä vaiheessa, jos tilanne ei korjaannu, ryhdytään mahdollisesti tekemään sanktioita.
"Julkisivu tai alkusoitto viranomaistoiminnalle"
Vasaran mielestä tietojen tulo julkisuuteen kertoo hyvältä kantilta sen, että epäilyihin kiinnitetään huomiota.
– Kansainvälisestihän tässä ei kerrota, mitä Yhdysvaltojen viranomaiset ovat sen jälkeen tehneet – tämä on tavallaan julkisivu tai jonkinnäköinen alkusoitto viranomaistoiminnalle.
Huolestuttavaa taas on, jos epäilyt herättänyt toiminta on todella jatkunut huolimatta siihen, että siihen kiinnitetään huomiota.
– Siinä mielessä se asenne tai toimintahalukkuus, sen kohdalla näyttäisi vielä olevan parantamisen varaa.
Vasaran mukaan Suomessa ilmoitusvelvollisen tehtävänä on myös keskeyttää rikollisena tai hyvin epäilyttävänä pidetty toiminta.
Vasaran mukaan tietovuoto voi olla jopa haitaksi rahanpesun vastaiselle toiminnalle, sillä järjestelmä on rakennettu sen varaan, että ilmoituksen kohteet eivät saisi sitä selville ennen kuin viranomaistoimintaa tehdään.
– On mahdollista, että tämä vaikuttaa siihen, miten Yhdysvaltojen viranomaiset saavat tietoja ja miten kansainvälinen yhteistyö kehittyy, jos täytyy aina miettiä, tulevatko tehdyt kyselyt seuraavaksi vastaan jossain julkisuudessa.