Mainos

Estonian uhrit saatetaan nostaa

Estonia-turman jälkihoitoa pohtinut ruotsalainen arviointiryhmä suosittaa neljä vuotta sitten uponneen laivan hylyssä olevien vainajien nostamista merestä. Ryhmä luovutti osaraporttinsa Ruotsin hallitukselle tänään. Poliitikkojen odotetaan noudattavan ryhmän suositusta.

Estonia-turman jälkihoitoa pohtinut ruotsalainen arviointiryhmä suosittaa neljä vuotta sitten uponneen laivan hylyssä olevien vainajien nostamista merestä. Estonian uppoamisessa 28. syyskuuta 1994 menehtyi 825 ihmistä, heistä viisisataa ruotsalaisia. Suurimman osan vainajista uskotaan olevan edelleen hylyssä.

Ruotsin Punaisen Ristin johtajan Peter Örnin luotsaaman arviointiryhmän tehtävänä oli selvittää, miten Ruotsin hallitus ja viranomaiset selviytyivät katastrofin jälkihoidosta ja miten menehtyneiden omaisia oli kohdeltu. Ryhmä otti kuitenkin pian käsiteltäväkseen myös kaikkein polttavimman kysymyksen: mitä tehdä Itämeren pohjassa makaaville vainajille. Suurin osa omaisista on vaatinut Ruotsin hallitusta nostamaan vainajat, jotta heidät voitaisiin haudata maissa. Arviointiryhmä ei suosittele koko aluksen nostamista pintaan sen perusteelliseksi tutkimiseksi vaan ehdottaa, että mahdollisimman moni vainaja etsitään sukeltamalla.

Kukaan ei tiedä varmasti, kuinka moni menehtyneistä on vielä Estonian hylyssä. Varmuudella hylystä on paikallistettu vain 95 vainajaa, mutta sukeltajat ovat arvioineet satojen kuolleiden olevan vielä Estoniassa. Näistä ehkä 300-400 olisi mahdollista nostaa pintaan. Monet uhrit ovat kuitenkin ajautuneet pois hylyn luota - heitä ei löydetä koskaan. Myös itse hylyn perinpohjainen tutkiminen on aikaa vievää ja vaarallista, eikä edes kaikkia hylkyyn jääneitä vainajia voida nostaa tai edes löytää.

Poukkoilevat päätökset arvostelun kohteena

Estonian turmassa kuolleista 501 oli Ruotsin kansalaisia. Katastrofi oli pahin Ruotsia kohdannut onnettomuus nykyaikana. Omaisten enemmistön kova painostus vainajien nostamiseksi on ollut vaikea pala ruotsalaisille poliitikoille ja viranomaisille. Ruotsin hallituksen oli määrä kokoontua pohtimaan arviointiryhmän raporttia tänään iltapäivällä.

Hallituksen toimintaa katastrofin jälkeen on saanut osakseen paljon arvostelua. Heti onnettomuuden jälkeen virkakauttaan aloitteleva pääministeri Ingvar Carlsson meni lupaamaan, että hylky nostetaan. Joitakin kuukausia myöhemmin hallitus tuli katumapäälle ja päätti, että hylky peitetään betonilla ryöstelijöiden ja muiden luvattomien tunkeilijoiden pitämiseksi poissa haudaksi julistetusta hylystä. Estonian peittäminen osoittautui kuitenkin käytännössä mahdottomaksi tehtäväksi, jonka jälkeen hylkyä ryhdyttiin vartioimaan hautarauhan suojaamiseksi. Vainajien nostamiseksi päätös hautarauhasta täytyisi purkaa, mikä tosin on pelkkä muodollisuus.

Estonia-tarinan monet eri käänteet ovat olleet raskaita omaisille. Mutta tänään julkaistu suositus saattaa tuoda mukanaan lisää kiistoja: noin kolmasosa vainajien omaisista kun haluaa, että heidän rakkaimpansa saisivat levätä rauhassa merihaudassaan. Ruotsalaisten lisäksi Estonian turmassa hukkui kaikkiaan 19 maan kansalaisia, mm. 280 virolaista ja 10 suomalaista.
(STT)

Uhrien nosto eettisesti hankalaa

Estonian uhrien nostosta on kiistelty jo neljä vuotta. Asia on eettisesti hankala, koska kolmannes uhrien omaisista vastustaa uhrien nostamista. -Omaisilla on itsemääräämisoikeus eli he saavat itse päättää asiasta. Tässä on kuitenkin ilmiselvä ristiriitatilanne: jos toisen oikeus toteutuu, toisen jää toteutumatta, filosofian professori Timo Airaksinen pohtii. Airaksisen mukaan suomalaiset ovat taipuvaisia ajattelemaan, että enemmistöpäätös ratkaisee.

-En ole kuitenkaan aivan varma, onko enemmistöpäätös oikeutettu näin arassa ja herkässä tapauksessa, Airaksinen toteaa. Airaksinen kallistuu sille kannalle, että jos kolmannes omaisista vastustaa, uhrit pitäisi jättää nostamatta. -Kaikkein kauheinta on se, jos omainen joutuu käymään läpi onnettomuuden uudelleen vastoin tahtoaan, Airaksinen toteaa. Uhrien nostamista kannattavat haluavat saada asiaan päätöksen. Vastustajat puolestaan eivät halua aloittaa asian läpikäymistä uudelleen.

-Luulisin, että prosessin uudelleen aloittaminen on tuskallisempaa kuin päättämättä jättäminen. Siksi uhrien nostamista vastustavien tahtoa pitäisi kunnioittaa, Airaksinen miettii. Airaksinen muistuttaa, että merellä kuolleet on perinteisesti haudattu mereen. -Se on merenkulun tapa. Merelle voi haudata yhtä hyvin kuin maalle.

Tilanne ainutlaatuinen

Psykologi Krister Andersson Suomen Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmästä sanoo, että nostokysymys on erittäin vaikea, koska tilanne on ainutlaatuinen. Mitään vastaavaa ei meillä ole aiemmin sattunut. Anderssonin mukaan omaisille on tärkeää, että he pääsevät tunnistamaan vainajan ja voivat jättää hänelle jäähyväiset. -Tässä tapauksessa ruumiita tuskin voidaan katsomalla tunnistaa. Asia jäisi siis tiedon tasolle, jos omainen löydettäisiin, Andersson miettii. Jos uhrit päätetään nostaa, osaa heistä ei tulla koskaan löytämään. Andersson ei osaa sanoa, miten heidän omaisensa asiaan reagoivat.
-Ihmiset tekevät surutyötä hyvin yksilöllisesti, joten reaktiot ovat varmasti erilaisia, Andersson sanoo. Andersson toivoo, että pitkä kädenvääntö uhrien nostamisesta saataisiin vihdoinkin loppumaan. Näin omaiset saisivat rauhan asialta. Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja Kari Lehtola kertoo, ettei uhrien nostaminen kosketa tässä vaiheessa Suomea. Suomi odottaa ensin Ruotsin hallituksen päätöksiä asiasta, ennen kuin ryhtyy tekemään omia johtopäätöksiään.
(STT)


Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.