Entiset siirtomaat vaativat yhä äänekkäämmin kulttuuriesineidensä palauttamisia – iso osa museoiden aarteista on varastettuja

Ranska palautti marraskuussa 26 merkittävää kulttuuriperintöesinettä nykyiseen Beniniin Länsi-Afrikassa, kertoo Ranskan TV5 Monde. Yksi niistä on Dahomeyn kuningaskunnan kuninkaan valtaistuin, jonka Ranskan siirtomaavallan sotilaat eversti Alfred Doddsin johdolla ryöstivät kuningaskunnan pääkaupungista Abomeysta 1892. 

Palauttaminen oli korkeimman tason symboliikkaa. Presidentti Emmanuel Macron ja Beninin presidentti Patrice Talon olivat läsnä Pariisissa, kun molempien maiden kulttuuriministerit allekirjoittivat palautussopimuksen.

Presidentit vierailivat myös Seinen varrella Quai Branly -museossa, missä palautettavaksi sovitut esineet olivat näytteillä. Museo oli Ranskan entisen presidentin Jacques Chiracin lempihankkeita. Ranskaa 1995-2007 johtanut Chirac oli suuri Euroopan ulkopuolisten kulttuurien ystävä. 

Branly ei ole Pariisin tunnetuimpia museoita, mutta sen kokoelma on vaikuttava. Tähän on vaikuttanut osaltaan esimerkiksi nykyinen Benin, tahtomattaan. Branlyssa on noin 70 000 esinettä Afrikasta. Niistä noin 46 000 Ranskan siirtomaavallan ajalta. 

Benin haluaa takaisin tuhansia esineitä

Benin haluaa takaisin kotiin 5000 esinettä. Myös Senegal, Norsunluurannikko, Etiopia, Tshad, Mali ja Madagaskar ovat esittäneet palautusvaatimuksiaan. Vain Etiopia ei ole entinen Ranskan siirtomaa. 

Branlyn kokoelmissa on lisäksi satojatuhansia esineitä Afrikan ulkopuolelta. Nyt museossa on pyrkimys selvittää, miten ne ovat päätyneet museoon – ryöstetty, varastettu, vaihtokaupalla, ostettu, tai muin keinoin.  

Ranska tekee palauttamispäätöksiä tapaus kerrallaan. Ranskan palautussavotta on suuri, ja siitä käytävä keskustelu nostattaa taatusti tunteita puolin ja toisin. 

Yhden ranskalaisselvityksen mukaan kaikille avoimissa museoissa Ranskassa on ainakin 90 000 kulttuuriperintöesinettä Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Asiantuntijoiden mukaan jopa 85-90 prosenttia tästä perinnöstä on alueen ulkopuolella.

Ryöstely maailmalla jatkuu 

Eurooppalaiset valtiot ja yksityiset keräilijät ovat hamunneet jo pitkään kulttuuriesineitä ja taidetta Vanhan mantereen ulkopuolelta. 

Euroopan omassa historiassa taide- ja muita kulttuuriaarteita on ryöstetty ja tuhottu pitkin vuosisatoja. Maailmalla ryöstelyä on yhä.

Esimerkiksi yhä kaoottisesta Irakista on kadonnut ja viety ulkomaille esineitä, joista osa on saatu palautettua. Asialla ei ole enää ulkovaltojen lippujen alla sotivat armeijat, vaan yksityiset keräilijät, ja esineitä laittomasti välittävät tahot. 

Napoleon eli merkittävä taidevaras

Yksi merkittävimmistä taiderosvoista oli Ranskan vallankumouksen myötä valtaan noussut Napoleon Bonaparte. Napoleon muutti 1793 Bourbonien hallitsijasuvun palatsin Louvren taidemuseoksi. 

Myöhemmillä Egyptin-retkillään Napoleon kerätytti mukana kulkeneiden asiantuntijoiden avulla myös mittavan määrän egyptiläistä esineistöä vuosituhansien takaa, jotka sittemmin päätyivät Louvreen.  

Napoleonilla oli sotaretkiensä lisäksi selvä kulttuurinen päämäärä. Kuningasvallan kaatanut Ranska edusti mielestään maailman edistyneintä ja vapainta kulttuuria. Universaalin vapauden napa siis. 

Branlyn museon on ajankohtainen esimerkki, mutta ei missään tapauksessa ainutlaatuinen. Eurooppalaiset siirtomaavallat, Britannia etunenässä, ryöstivät ja raahasivat kulttuuriesineitä valloittamiltaan alueilta kotimaihinsa ällisteltäväksi. 

Moni maa miettii palautuksia

Moni maa on nyt palauttamassa ainakin joitakin esineitä kotimaihinsa, tai asiasta ainakin keskustellaan, Saksasta Belgiaan ja Hollantiin, Yhdysvaltoja ja Suomea myöten. 

Palautukset, eli repatriaatio, ovat vaikeita kysymyksiä. Mittavista julkisista kokoelmista on vaikea luopua. Ne ovat osa siirtomaavaltojen historiaa.

Britannian imperiumin ollessa suurimmillaan aurinko tunnetusti ei koskaan laskenut kruunun hallitsemien maiden yltä.    

Aberdeenin yliopisto Skotlannissa palautti äskettäin länsiafrikkalaisen kuninkaan päätä esittävän veistoksen. Britannian linja kuitenkin on, ettei keskeisistä museoista palauteta tai luovuteta pysyvästi esineitä. 

Kreikka on vaatinut jo pitkään takaisin Ateenassa Parthenoniin kuuluneita veistoksia, niin kutsuttuja Elginin marmoreita. Englannin kuningataräidin kruunussa oli maailman ehkä kuuluisin timantti, Koh-i-Noor. Tämän Lontoon Towerissa nyt näytillä olevan jalokiven Intia haluaa takaisin.  

Elginin marmorit ovat esillä British Museumissa. Samaisessa museossa on myös niin egyptiläisiä muumioita kuin vaikkapa hyvin vaikuttavia assyrialaisia veistoksia. 

Kaikki eivät kannata palautuksia

Palautuksia vastustetaan ja puolustetaan.

Vastustajien mielestä nykyisillä kokoelmilla pidetään huoli ihmiskunnan kulttuuriperinnön säilymisestä. Digitoituina aineisto on myös kaikkien saatavilla. Palautuksia vaativien mielestä näihin aineistoihin kuitenkin pääsee vain, jos on toimiva nettiyhteys ja osaa eurooppalaisia kieliä. 

Vastustajien mielestä museot myös menettäisivät merkittävän osan kokoelmistaan, mikä houkuttelisi vähemmän museokävijöitä. 

He myös katsovat, että moni valtakunnista, joista esineitä on viety, ei ole enää olemassa, tai että näissä maissa ja kaupungeissa ei ole riittävän tasokkaita museoita, joissa kulttuuriperintö säilyisi.

Vastustajat myös sanovat, että osa esineitä on ostettu aikoinaan täysin laillisesti. 

Repatriaation kannattajat puolestaan vetoavat muun muassa moraaliseen oikeudenmukaisuuteen, ja siihen, että esineet ovat erottamaton osa kyseisten kulttuurien historiaa ja identiteettiä. 

He katsovat myös, että moni esine vietiin vahvemman oikeudella. Heidän mukaansa esineiden ollessa eurooppalaisissa museoissa, eurooppalaiset edelleen määrittelevät, miten ei-eurooppalaisia kulttuureja ja historiaa esitetään ja painotetaan.   

He toteavat, että Euroopan tai Pohjois-Amerikan ulkopuolella asuvalle ihmiselle matkustaminen pohjoisen Atlantin alueen maiden museoihin on myös kallista, ja usein taloudellisesti mahdotonta. 

On olemassa kansainvälisiä sopimuksia sodissa tapahtuneisiin ryöstelyihin ja kulttuuriperinnön suojeluun liittyen. 

Haagin sopimus vuodelta 1907 kieltää kaiken ryöstelyn ja rosvouksen sodan aikana. Toisen maailmansodan jälkeen Haagin sopimus vuodelta 1954 mainitsee nimenomaan kulttuuriperinnän suojelemisen.

Vuoden 1995 Unidroit-sopimus puolestaan vaatii palautettavaksi esineitä, jotka on kaivettu ja viety ulos maasta laittomasti. 25 vuotta tätä ennen tehdyn YK:n alaisen kulttuurijärjestö Unescon sopimuksen mukaan esine voidaan palauttaa, jos sen omistajuus kyetään todentamaan.  

Quai Branlyn 26 esineen palautus Beniniin ei ollut alku eikä loppu. 

Selvää on, että Euroopan ulkopuolisten maiden vaatimukset saada niille kuuluva kulttuuriperintö takaisin vain vahvistuvat. Tynnyrin korkki on auki. Toinen kysymys on, tyhjeneekö astia koskaan pohjaan asti. 

Samalla Euroopassa ja maailmalla tehdään tiliä menneisyyden kanssa. Se on vaikeaa. Etenkin entiset siirtomaavallat haamukipuilevat pitkään.