Enkeleitä voi kohdata missä vain, koska ne elävät joukossamme ja suojelevat, auttavat ja lohduttavat meitä. Tutkimusten mukaan yli puolet suomalaisista uskoo enkeleiden olemassaoloon.
Jo antiikin Kreikassa uskottiin siihen, että jumalat lähettävät jokaisen ihmisen suojaksi hengen. Myös varhainen kirkko levitti oppia suojelusenkelistä. Raamatustakin löytyy yksittäisten kohtien lisäksi esikuvia, jotka tukevat suojelusenkeliajatusta. Kristillisellä kulttuurilla ei kuitenkaan ole monopolia enkeleihin. Juutalaisuus, islam ja monet antiikin ajan uskonnot sekä uudet liikkeet, kuten New Age, viittaavat usein enkeleihin.
Uskonpuhdistuksen jälkeen sekä protestantit että katoliset vahvistivat ajatusta suojelusenkelistä. Meidän kirkoissamme enkelit ovat koristaneet 1600-luvulta lähtien alttareita, saarnastuoleja, lehtereitä ja kattoja. 1800-luvulla levisi koteihin maalauksena, painokuvana tai ristipistotyönä enkelitaulu, jossa valkopukuinen enkeli saattaa poikaa ja tyttöä rikkinäisen sillan yli keskellä synkkää korpea. Parhaillaan elämme jälleen aikaa, jolloin enkelten parvet ovat liihotelleet kaikkialle.
Ihana enkeli kotihin vie
Ajatus omasta henkilökohtaisesta auttajasta, suojelusenkelistä, on useimmille ihmisille läheisin. Enkelikokemuksissa toistuu eri versioina vaaran välttäminen. Perinteisen valkosiipisen ja -pukuisen hahmon rinnalla on kertomuksia siivettömistä, arkivaatteisiin pukeutuneista naisista tai miehistä, aikuisista tai lapsista, jotka ovat ilmestyneet ja tuoneet viestin juuri ennen onnettomuutta.
Moni enkelin kohdannut uskoo saaneensa viestin edesmenneeltä rakkaaltaan: ”minun on nyt hyvä olla, älä sure vuokseni”. Enkeli voi valaa myös luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen; se puhuttelee ihmistä juuri hetkeen sopivalla tavalla. Enkelin viesti voi olla sanallinen tai sanaton.