"En ole ikinä kuullut niin kauhistuttavaa huutoa" – urheilun iljettävä salajuoni johti vankilatuomioihin, mutta teki lajitähdistä miljonäärejä
0:35Tonya Harding ja Nancy Kerrigan olivat taitoluistelun yhdysvaltalaistähtiä 1990-luvun alussa. Heidän taistelunsa valokeilasta sai poikkeuksellisen rajun päätöksen.ullstein bild - Zentralbild/ All Over Press
Lillehammerin olympialaisten alla tapahtunut salajuoni tähtitaitoluistelija Nancy Kerriganin telomiseksi pysäytti urheilumaailman keväällä 1994.
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin helmikuussa 2019. Se julkaistaan uudestaan tänään Tonya Hardingin 50-vuotispäivänä.
Miksi!? Miksi!? Miksi!?
Videokuva hysteerisesti huutavasta ja itkevästä Nancy Kerriganista järkyttää.
– En ole ikinä kuullut niin kauhistuttavaa huutoa, eräs silminnäkijä toteaa ESPN:n dokumentissa.
– Se ei voinut olla totta. Ei sellaista tapahdu, toinen tilanteen kokenut muistelee.
– Urheilun historiassa ei ollut ikinä sattunut mitään vastaavaa, kolmas kertaa.
Yhdysvaltojen taitoluistelussa oli 1990-luvun alussa kaksintaistelu Tonya Hardingin ja Nancy Kerriganin välillä. Asetelma oli kutkuttava, sillä luistelijat nähtiin toistensa vastakohtina: Harding oli voimakasrakenteinen hyppykone, jolta puuttui sulokkuutta – Kerrigan puolestaan elegantti taituri, naapurintyttö, joka oli täydellinen mainoskasvo lajille.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Kristi Yamaguchi, Tonya Harding ja Nancy Kerrigan USA:n mestaruuskisojen palkintokorokkeella tammikuussa 1991.
Tämä asetelma kärjistyi kuvottavaan salaliittoon, jonka tarkoituksena oli estää Kerriganin osallistuminen Yhdysvaltojen mestaruuskisoihin sekä Lillehammerin olympialaisiin ja nostaa samalla Hardingin osakkeita. Suunnitelma oli kömpelö, ja salaliittolaiset onnistuivat tavoitteissaan vain osittain.
Pahoinpitelyn toteutuksessa absurdeja piirteitä
Dramaattinen tapaus sai alkunsa 6. tammikuuta 1994 Detroitissa. Seuraavan päivän mestaruuskisoihin valmistautunut Kerrigan, tuolloin 24-vuotias, poistui harjoitusjäältä vailla huolia, mutta törmäsi niihin pukukoppikäytävällä.
Tuntematon mieshenkilö hyökkäsi tähtiluistelijan kimppuun, löi tätä pampulla oikean polven yläpuolelle ja poistui hätäisesti paikalta syöksyen muun muassa lasioven läpi. Hysteerisenä maahan lyyhistynyt Kerrigan joutui vetäytymään kisoista, mutta hänet valittiin tästä huolimatta Lillehammerin olympialaisiin, joissa hän saavutti hopeamitalin ankaran kuntoutusjakson päätteeksi.
Merkittävä saavutus, mutta se jäi tarinassa sivuosaan.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Nancy Kerrigan Lillehammerin olympiajäällä helmikuussa 1994.Copyright Rex Features Ltd 2012/All Over Press
Tolkuttomia piirteitä sisältänyt juoni alkoi nimittäin valjeta nopeasti. Hyökkääjäksi paljastui Shane Stant, jonka valmistautumisessa pahoinpitelyyn oli parantamisen varaa – hän joutui kysymään paikalla olleelta fanilta, kuka luistelijoista on Kerrigan.
Kun valtavan mediamylläkän synnyttäneen tapauksen tutkimukset etenivät, paljastui, että Stantin palkkaamisen takana olivat Hardingin ex-aviomies Jeff Gillooly ja tämän ystävä Shawn Eckhardt. Mukana juonessa oli myös Stantin setä Derrick Smith, joka toimi pakoauton kuljettajana.
Nelikon kyvyt salata tapahtumat olivat alkeelliset, sillä puuhastelusta jääneet puhelintiedot ja luottokorttiostokset tekivät jäljittämisestä helppoa. Eckhardt myös leveili suunnitelmalla ulkopuolisille ja nauhoitti salajuonipuheita mahdollisten kiristystarpeiden vuoksi. Dominopalikat lähtivät kaatumaan Eckhardtin tunnustuksesta, mitä seurasivat Smithin ja Stantin pidätykset.
Gillooly pysyi vapaalla jalalla hieman pidempään, mutta hänkin tunnusti rötökset helmikuussa 1994. Hän sai vankilatuomion muun kolmikon tavoin ja joutui maksamaan sakkoja 100 000 dollaria.
Harding nalkkiin roskia tutkineen baarinpitäjän toimesta
Luonnollisesti myös Harding joutui armottomaan prässiin, kun tutkinta eteni. Mestaruuskisat voittanut ja olympiapaikan lunastanut Harding ensin kiisti tienneensä tapauksesta, mutta muutti lausuntoaan FBI-kuulusteluissa. Hän sanoi kuulleensa salajuonesta kotonaan Oregonin Portlandissa kisojen jälkeen.
Savuava ase löytyi kuitenkin paikallisen baarin pihalta. Baarinpitäjä nimittäin tutki roska-astioitaan säännöllisesti, jotta hän pystyi selvittämään, ketkä käyttävät hänen roskiksiaan luvattomasti. Yhdestä säkistä löytyi Gilloolyn papereita, ja kun nimi oli baarinpitäjälle tuttu mediassa repostellusta aiheesta, hän soitti FBI:lle.
Papereista löytyi lappu, johon oli kirjoitettu Kerriganin käyttämän harjoitushallin osoite ja puhelinnumero. Käsiala oli Hardingin.
Harding ehti kuitenkin luistella Lillehammerin olympiajäillä. Hän romahti huipputasoltaan ollen vasta kahdeksas.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Tonya Harding kokeili 2000-luvulla taitojaan myös nyrkkeilykehässä.2003 Getty Images
Hän tunnusti maaliskuussa sen, että hän tiesi salaliitosta jälkikäteen, mutta ei kertonut siitä välittömästi viranomaisille. Harding sai kolmen vuoden ehdonalaisen tuomion, 500 tuntia yhdyskuntapalvelua ja 160 000 dollarin sakot. Lisäksi hänet potkittiin pihalle Yhdysvaltojen taitoluisteluliitosta, mikä päätti hänen uransa.
– Se oli pahinta, mitä minulle saattoi tapahtua, sillä minulla ei ollut mitään muuta ammattia. Mitä minä tekisin elämälläni? Harding kommentoi vuonna 2014 julkaistussa dokumentissa.
Hardingin syöksykierrettä alleviivasi Gilloolyn julkisuuteen myymä videonauha, jossa hän harrasti seksiä silloisen vaimonsa Hardingin kanssa vuonna 1991. Myöhemmin molemmat rahastivat myymällä kyseisen nauhan eteenpäin Penthouselle.
Osallisuutensa itse pahoinpitelyyn Harding on kiistänyt aina.
– Kaikki, jotka tuntevat minut, tietävät, että olen syytön.
Myös Kerrigan päätti arvokisauransa Lillehammerin olympialaisiin. Vaikka koko Harding-Kerrigan-tapaus oli järkyttävä, se nosti taitoluistelun suosiota valtavasti ja sinkosi lajin tähdet miljonääreiksi. Myös Kerrigan ansaitsi isot rahat näytösluisteluilla ja sponsorisopimuksilla.
Tehdä "tonyahardingit"
Skandaalin kokoluokan voi päätellä siitä, että se on putkahdellut esiin lukuisissa eri yhteyksissä vuosien saatossa.
Tapauksesta on tehty muun muassa dokumentteja, elokuvia ja musikaaleja, ja siihen on viitattu lukuisissa musiikkikappaleissa ja tv-sarjoissa.
Jopa Barack Obama vitsaili aiheella presidentinkampanjassaan vuonna 2007, kun hän totesi kannattajilleen Iowassa, että "on ollut puhetta, ettei Obamalla ole mahdollisuuksia, jos hän tee "tonyahardingeja" ja riko edellä olevan ehdokkaan polvilumpioita".
Nykynuorisolle tapaus saattaa olla tuttu syksyllä 2017 julkaistusta, Craig Gillespien ohjaamasta elokuvasta I, Tonya. Allison Janney palkittiin naissivuosan Oscar-patsaalla roolistaan Hardingin äitinä, ja Hardingia näytellyt Margot Robbie sai osastaan pääosaehdokkuuden.
