Mainos

Elinkaariasumista vuokrarivitalossa

Vanhoina aikoina perheen eri sukupolvet asuivat yleisesti joko saman katon alla tai muuten varsin lähellä toisiaan. Vaikka tilanne on nykyään toinen, ihmiset kaipaavat edelleen tiivistä kanssakäymistä lähisukulaistensa kanssa. Heinolassa tähän on pyritty vastaamaan kehittämällä uusi ratkaisu: asuntopari. Asunnot ovat itsenäisiä, joten jokainen voi esimerkiksi maksaa vuokransa ja asua omaansa kuten muuallakin. Silti hän on vain kuistin leveyden etäisyydellä omaisistaan. Taannoisille asuntomessuille rakennetussa ensimmäisessä kohteessa on nyt asuttu puolentoista vuoden ajan.

"Messuaikana kukaan rakennuttaja ei halunnut tehdä messualueelle isoa kerrostaloa. Saadaksemme ylipäätään vuokratalon messuajaksi oli ryhdyttävä markkinoimaan ajatusta tehdä pariasuntoja, joissa perheen rinnalla toisessa asunnossa voi asua joko vanhus tai sitten itsenäistyvä nuori", valottaa asian taustoja Heinolan kaupungin isännöitsijä Merja Uurainen. "Nyt täällä on esimerkiksi isoäiti, joka asuu yksin perheen viereisessä, pienessä kaksiossa. Hän muutti Kotkasta saadakseen asua lähellä lapsenlapsiaan."

Isännöitsijä on tyytyväinen tällaiseen asumismalliin, sillä se tuo mukanaan muitakin vanhanajan etuja:

"Kun ihmiset asuvat tällä tavalla pienessä yhteisössä, sukulaiset lähekkäin niin ainakin isännöinnin kannalta tällainen taloryhmä tulee yleensä huomattavasti paremmin toimeen keskenään. Täällä esimerkiksi asukkaat hoitavat pihat ja huolehtivat talon yhteiset asiat - taloyhtiön puolelta huoltoa tarvitaan oikeastaan vain lumitöihin."

Heli-Päivi Lankinen asuu yhtä taloa 14-vuotiaan Nikon kanssa. Viereisessä asuu hänen 18-vuotias tyttärensä sulhasineen.

"Tällä tavalla apu on lähellä silloin kun sitä tarvitaan, mutta muuten elämme omaa elämäämme omissa asunnoissamme. Ainakin tähän asti järjestely on toiminut hyvin", Lankinen kertoo.

Vaarana saattaisi helposti olla joskus liiallinenkin läheisyys. Sitä varten on kuitenkin sovittu pelisäännöt: "Jos ovet ovat auki, sisään saa tulla. Jos ne ovat kiinni, on soitettava ovikelloa. Omilla avaimilla ei siis törmätä ilmoittamatta sisälle. Jos vieraita ei juuri nyt haluta, siitä voi aivan vapaasti sanoa. Eihän tarkoitus suinkaan ole se, että koko ajan ollaan tunkemassa toisen asuntoon häiritsemään. Esimerkiksi eilen emme ole naapureita nähneet, soiteltiin kylläkin..."

Entä jos toinen naapuri haluaakin muuttaa pois elämäntilanteen muuttuessa?

"Ensin kysytään ydinperheeltä, onko seuraavaa tarvitsijaa. Saattaahan jossain kauempana asua vaikkapa mummo tai vaari, joka haluaisi nyt muuttaa siihen viereen", Uurainen toteaa.

Lankinen puolestaan toteaa, että täytyisi katsoa elämäntilanne kokonaisuutena.

"Voihan asuntoja myös vaihtaa keskenään - nuoripari muuttaisi tänne isommalle puolelle ja me Nikon kanssa pienemmälle. Tai sitten vaikkapa Niko ja minä jaamme asunnot keskenämme", Lankkinen miettii vaihtoehtoja.

Ellei sukulaisasujaa löydy, voidaan myös tehdä määräaikainen sopimus.

"Sehän voisi olla vaikkapa tuen tarpeessa oleva nuori - tietysti edellyttäen, että perhe haluaisi ryhtyä siihen rinnalle tukiperheeksi", Uurainen pohtii.

Hän ei pidä mitenkään mahdottomana, että mallia ryhdyttäisiin toteuttamaan myös kovan rahan asuntomarkkinoilla: "Antaahan tämä monia mahdollisuuksia. Niin vanhukset kuin nuoretkin saisivat sillä tavalla oman asunnon, jossa on kuitenkin tuki lähellä."

(JKA 7.4.2006)

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.