Mato Valtosen suhtautuminen elämään on muuttunut jyrkkien ylä- ja alamäkien myötä. Nykyään mies ajattelee, että asiat kyllä soljuvat ja loksahtavat aikanaan paikalleen.
"Kolme kertaa olen menettänyt kaiken, mitä on ollut olemassa. Aina on noustu."
Valtonen kertoo lähtevänsä edelleen mukaan kaikenlaisiin kotkotuksiin, joista jotkut toimivat ja jotkut eivät. Hullutusten kohdalla panoksen suuruutta pitää tätä nykyä miettiä, jo lastenkin takia.
"Haluan katsoa pelin loppuun saakka ja olla pelaamassa sitä peliä, sillä siitä tulee sisältöä elämään. Se ei ole sisältöä, jos teen vain välttämättömän."
Menestyneen musiikkibisneksen jälkeen Valtonen otti riskin ja lähti mukaan it-alalle hieman ennen vuosituhannen vaihdetta. Wapit-yhtiön toimitusjohtajan jakkaralla tunnelmat muuttuivat pian, kun it-kupla puhkesi ja firma ajautui konkurssiin.
"Totta kai pelotti, moneen otteeseen Wapitin loppuajoilla. Vähän yli puoli vuotta tuntui siltä, kuin roikkuisin löysässä hirressä. Nyt asialle pystyy jo nauramaan."
Mato palkittiin matkasaarnauksesta
Kun Valtosen elämä oli vuosien varrella ollut yhtä vuoristorataa, mies pääsi oikean vuoristoradan kimppuun Linnanmäellä kesällä 2001.
Valtonen oli istunut vuoristoradan kyydissä joka kesä lapsuusvuosistaan saakka. Kun vuoristorata täytti 50 vuotta, Valtosta pyydettiin juhlallisuuksiin mukaan. Mies oli maininnut vuoristoradan lempipaikakseen Minun Helsinkini -kirjassa.
"Sanoin, että tulen, jos saan ajaa. Jarrumiehet totesivat, että kyllä Mato pääsee ajamaan ja niin minut koulutettiin siihen hommaan. Olin siellä kaksi kesää töissä vuosina 2001 ja 2002 ja ajoin 1 500 kierrosta sitä laitetta."
Nykyään Valtonen häärää Eastwayn Menolipussa ja Menoklubissa. Itse hän tituleeraa itseään matkasaarnaajaksi, sillä miehen kalenteri täyttyy esitelmöinnistä, puhumisesta ja koulutuksista. Valtonen valittiin viime vuonna vuoden puhujaksi.
"Se oli mukava palaute."