Eija-Riitta Korhola kritisoi ilmastosopua: "Se ei ole erityisen sitova"

– Sopimukseen on kirjattu kaikkien toiveet, siksi kaikki pitävät siitä. Se ei kuitenkaan ole erityisen sitova, hän kertoo.

Hänen mukaansa päätös on jopa liian kunnianhimoinen ja realistinen. Realistisella hän tarkoittaa sitä, ettei se edes yritä sitoa maita sen kunnianhimoiseen tavoitteeseen.

Hänen mukaansa erityisesti Yhdysvaltojen intresseissä oli ajaa sopimus läpi sellaisessa muodossa, ettei se velvoittaisi sitoutuneita liikaa. Liian velvoittava sopimus olisi Korholan mukaan päätynyt Yhdysvalloissa senaattiin, jossa se olisi voinut kaatua.

Myös kehitysmaille annettava tavoitteita

Hän kritisoi myös sitä, ettei sopimuksessa ole sitovia päästötavoitteita päästöjään kasvattavia kehitysmaita varten.

– Esimerkiksi Kiina ja Intia laskevat itsensä kehitysmaiksi, ja niiden energia perustuu pitkälle kivihiileen, Korhola kertoo.

Hän itse lähtisi rakentamaan uutta ilmastopolitiikkaa esimerkiksi perustamalla teknologiarahastoja, joiden tavoitteena olisi laskea uusiutuvan energian hintaa ja tehdä siitä näin kannattavaa.

Stranius: Toimet eivät riitä tavoitteisiin

Suomen Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Leo Stranius ei olisi yhtä kriittinen, vaan olisi valmis kuvailemaan sopua historialliseksi.

– Odotuksiin nähden sopu oli parempi kuin uskallettiin toivoakaan.

Hänen mukaansa sopimus on niin sitova, kuin se vain kansainvälisissä neuvotteluissa voi olla.

Hän pitää hyvänä myös kaikkien maiden sitoutumista ilmastonmuutoksen rajoittamisesta puolentoista asteen nousuun, kehitysmaiden toimien rahoittamista sekä päästötavoitteiden tarkastelua viiden vuoden välein.

Hänkin näkee sopimuksessa silti ongelmia, sillä päästövähennyslupaukset perustuvat vapaaehtoisuuteen. Hänen mukaansa toimet eivät riitä lämmönnousun pitämiseen puolessatoista asteessa.

– Siihen toimet eivät liitä alkuunkaan. Ne on kuitenkin tärkeä toteuttaa, sillä ne voivat silti rajoittaa ilmastonmuutosten vaikutuksia.