Suomi saavutti Pyeongchangin yhdistetyn kisoissa parhaan olympiatuloksensa sitten Torinon 2006 kisojen, kun tuomisiksi kotiin tuli kolme kuudetta sijaa. Eero Hirvonen oli kuudes molemmissa henkilökohtaisissa kisoissa ja kuudenneksi Suomi sijoittui joukkuekisassakin.
Hirvonen oli henkilökohtaisten kisojen jälkeen kriittinen itselleen, mutta katsoi joukkuekisan jälkeen kisojen kokonaisannin olleen tyydyttävä.
– Voin olla ylpeä niistä suorituksista, vaikka mitali oli tavoitteena henkilökohtaisista kisoista sekä joukkuekisasta. Se tasainen suorittaminen mäessä ja ladulla, siihen pitää olla tyytyväinen, vaikka jackpotti oli harmittavan lähellä, Hirvonen sanoi.
Hirvonen piti hyvänä asiana tasaisuuttaan.
– Kuudes sija taitaa olla minulle aika lähellä sitä kauden keskiarvoa. En varmaan kolmea näin tasaista kilpailua ole tällä kaudella vetänyt niin mäessä kuin ladulla.
Pettymykset on muuttuneet Hirvosella palautumisen jälkeen positiivisemmaksi ajatteluksi.
– Kun mitali on ollut lähellä, niin maaliin tullessa on aika pettynyt, kun ilman mitalia jää. Ehkä asioita on sen jälkeen laittanut eri perspektiiviin, hän sanoi.
Suomen Olympiakomitea puhuu pistesijoista. Hirvonen ei moisia ajattele.
– On hyvä, jos olympialaisissa on pistesijoja, mutta mitä urheilija niistä hirveästi kostuu? En jaksa uskoa, että kovin moni niitä pistesijoja laskee, hän naurahti.
Hirvosen esikuva Hannu Manninen jättää yhdistetyn maajoukkueen tämän kauden jälkeen. Hirvosen mukaan Manninen on tuonut porukkaan ennen kaikkea laajempaa ajattelua.
– Hannu on kilpailukokemuksensa lisäksi tuonut sitä urheilun ulkopuolista asiaa. Jos meitä viisi kaksikymppistä jätkää pyörii täällä, ja miettii sitä urheilua, eikä mitään muuta elämää urheilun ulkopuolella, niin Hannu on tuonut sitä eri perspektiiviä, että urheilun ulkopuolellakin voi olla elämää. Työ ja perhe ja se muu, Hirvonen sanoi.
Manninen, 39, oli mukana maajoukkueessa pari kautta tehden siinä samalla siviilityötään lentäjänä ja viettäen myös perhe-elämää.
Voisiko Hirvonen, 22, kuvitella kilpailevansa maailman huipputasolla hoitaen perheenisän ja liikennelentäjän roolia samaan aikaan?
– Tällä hetkellä, kun veikkaisin, niin ei kovin hyvin. Mutta katotaan, jos joskus olisi sellaisessa tilanteessa, Hirvonen naurahti.