Suomi, 2001. Käsikirjoitus ja ohjaus: Simo Halinen. Kuvaus: Pentti Keskimäki, Kari Sohlberg. Leikkaus: Jukka Nykänen. Tuotanto: Tero Kaukomaa. Pääosissa: Lauri Nurkse, Tommi Mujunen, Elena Leeve. Kesto: 93 min.
Elokuva sairaalloisesta halusta nousta huipulle on sattumoisin nyt hyvin ajankohtainen näiden surullisella tavalla kuuluisten doping-koukeroiden keskellä. Ainakin pyöräilyfanaatikkoja niin hyvässä kuin pahassakin puhutteleva kotimainen nuortenelokuva Cyclomania on tarina järjen ylittävästä kilpailuvietistä, ystävyydestä ja rakkaudesta, joka sotkee nuorten haparoivia ihmissuhteita. Cyclomanian nuoret eivät hortoile epämääräisiä unelmiaan tavoittelemassa vaan heidän haaveensa ovat selkeitä ja ehdottomia.
Alkukrediittejä kuvittavat Blair Witch Projectin mieleen tuovat tummat ja hallitsemattomasti poukkoilevat kuvat, joista ei oikein saa selvää. Tämä on ehkä turhan trendikästä. Nuoret näyttelijät, Lauri Nurkse, Tommi Mujunen ja Elena Leeve, tekevät työnsä hyvin, vaikka Simo Halisen elokuvaa rasittaakin dialogin epäuskottavuus. Vaikka Cyclomanian henkilöt ovatkin sivistyneitä nuoria, joilla on perhesuhteet kunnossa, Halinen on pannut heidät puhumaan liian kypsästi, asiallisesti ja analyyttisesti. En tarkoita, että uskottavuuden mittana olisivat välimerkkeinä sinkoilevat kirosanat, mutta harva aikuinenkaan kykenisi ärsyyntyneenä yhtä tyyneen sanailuun kuin mihin Cyclomanian henkilöt yltävät todella loukattuina.
Silloin kun elokuvassa ei pyöräillä, siinä puhutaan pyöräilystä: treenausstrategioista, elimistön mukautumisesta rääkkiin ja muista lajiin liittyvistä asioista. On virkistävää katsoa nuortenelokuvaa, jonka henkilöt eivät ole hukassa tai sekaisin, täynnä raastavia ongelmia ja karmeita perhetaustoja. Päähenkilö K:lla on kyllä ongelma, tahto päästä huipulle lääkärin kovista varoituksista piittaamatta. Mutta hänen voitonhaluaan ei motivoida helpolla kotipsykologialla eli sosiaalisilla tekijöillä: tekojen moottorina eivät ole olosuhteet vaan K:n oma tinkimätön luonne. Onneksi Cyclomaniassa ei edes ohimennen puhuta dopingista, sillä tiedotusvälineet ovat viime päivinä ehtineet puuduttaa ihmiset suomalaisen hiihtofarssin pienimmilläkin yksityiskohdilla.
Pentti Keskimäki ja tänä vuonna kuudennen Jussi-patsaansa saanut Kari Sohlberg ovat kuvanneet lukuisat pyöräilykohtaukset dynaamisesti; kiitokset lopputuloksesta kuuluvat toki myös leikkaajille. Pyöräilyjaksoja katselee mielellään, vaikka oma tuntuma lajiin supistuisi verkkaiseen kaupunkifillarointiin. Lajikuvauksena Cyclomania on onnistunut, mutta sivujuonena kulkeva kolmiodraama hiukan väkinäinen ja turhantuntuinen.
Teksti: Minna Karila
Kuva: Blind Spot Pictures