Burnoutin kokenut: Minut vietiin remmeissä Auroraan

Tuula ehti työskennellä matkailualan yrityksessä 25 vuotta. Tunnollinen työntekijä hoiti aina toimensa moitteettomasti, eikä turhia poissaoloja kertynyt.

Viisi vuotta sitten asetelma muuttui.

− Työnantaja alkoi lisätä työtaakkaa vaivihkaa. Yhtäkkiä työtä oli aivan älyttömästi, Tuula kertoo.

Työtahdin kiristyessä perheellinen nainen joutui puun ja kuoren väliin. Kotona odotti kaksi lasta sekä puoliso, jolla oli yksityisyrittäjänä omat kiireensä. Kodissa oli meneillään remontti, ja perhe suunnitteli uuden asunnon ostoa.

Myös lähestyvä joulu vei järjestelyineen voimia. Samoihin aikoihin tapahtunut Thaimaan tsunami järkytti maassa matkustellutta Tuulaa.

− Yritin protestoida työmäärää esimiehelleni, mutta minua ei kuunneltu.

"Puuhasin kuin mieletön"

Vastaavassa tilanteessa ihminen joko pysähtyy tai kiihdyttää kierroksia. Tuulalle kävi jälkimmäinen. Hän hoiti hampaat irvessä työnsä, vaikka kahdeksan tuntia päivässä ei tahtonut riittää siitä suoriutumiseen.

− Kiire oli niin kova, etten osannut enää jarruttaa. Aloin kärsiä unettomuudesta. Olin pian loppuun palanut, ja silti puuhasin ja puuhasin kuin mieletön, Tuula kertaa.

Pysäytys tuli lopulta Tuulan oman äidin taholta. Hän huomasi, että tilanne oli riistäytynyt tyttäreltä pahan kerran käsistä.

− Äiti soitti lääkärin kotiimme. Pian paikalle saapui lääkäri, poliisi ja ambulanssi. Minut vietiin remmeissä Auroraan, Tuula kertoo tilanteensa kriittisestä käänteestä.

Pysähdys sairaalassa

Seuraavan kuukauden Tuula vietti Auroran sairaalassa suljettujen ovien takana. Eteen kannettiin voimakkaita mielialalääkkeitä.

Tapahtunutta oli vaikea ymmärtää. Tuulaa pelotti.

− Ensin olet duunissa, sitten yhtäkkiä hoidossa. Miten tällainen on mahdollista? Ihmettelin, miten olin joutunut sairaalaan. En päässyt edes tyttäreni 10-vuotissyntymäpäiville, Tuula kuvaa.

Kuukauden sairaalajakson myötä Tuulan oli hyväksyttävä tilanne: hänestä ei ollut siihen hätään töihin palaajaksi. Jo toipuminen itsessään vei voimia.

− Minulla oli vaikeita keskittymisongelmia. Sairasloman alussa en pystynyt katsomaan televisiota tai lukemaan kirjoja.

"Se iskee yhtäkkiä"

Tuulan sairasloma on venynyt kolmen vuoden mittaiseksi. Hän yritti palata välissä töihin, mutta huomasi nopeasti, ettei aika ollut vielä kypsä.

Tuula ei olisi uskonut, miten kauaskantoiset seuraukset työuupumuksella voisi olla.

− Se iskee aivan yhtäkkiä. Luulet jaksavasi ja olet kiltti työnantajalle. Sitä vaan lähtee kauheaan pyörään, jota ei pysty pysäyttämään.

Tuula on käynyt kaksi vuotta ryhmäpsykoterapiassa. Vielä vuosi on jäljellä. Sen jälkeen hän toivoo pystyvänsä palaamaan vanhaan työhönsä - uusin eväin.

− Sen olen tästä oppinut, että kun palaan töihin, on osattava tehdä asiat uudella tavalla ja tehdä ne yksi kerrallaan. On myös otettava aikaa itselleen, Tuula pohtii.

Mieleen on iskostunut myös psykiatrilta saatu neuvo: ihmisen pitäisi mennä päivittäin edes 15 minuutiksi yksin sohvalle ja tyhjentää päänsä.

− En ole edes kahden vuoden sairasloman jälkeen vielä täysin rauhoittunut. Lehtiä en pysty lukemaan, mutta televisiota pystyn pikku hiljaa katsomaan.

*Haastateltavan nimi muutettu

Kuvat: Colourbox.com

Studio55/Jenni Kokkonen

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.