Britannia aikoo kasvattaa ydinkärkiensä määrää ja pitää Venäjää aktiivisena uhkana itselleen, sanotaan tiistaina julkistetussa linjauksessa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Selvityksen mukaan Britannialla olisi vuosikymmenen lopussa 260 ydinkärkeä, kun niitä nykyisin on 180.
– Historia on osoittanut, että demokraattiset yhteiskunnat ovat avoimen ja pysyvän kansainvälisen järjestyksen vahvimpia tukijoita. Jotta voisimme olla avoimia, meidän on oltava myös turvassa. Kansamme, kotimaamme ja demokratiamme suojelu on jokaisen hallituksen tärkein velvollisuus, sanoi pääministeri Boris Johnson selvityksen esipuheessa.
Johnsonin mukaan Britannian ydinpelotteen parantaminen kuuluu osana hallituksen puolustuspanostukseen, jollaista ei ole nähty sitten kylmän sodan.
– Tämä osoittaa liittolaisillemme Euroopassa ja myös muualla, että he voivat aina luottaa Britanniaan sellaisissa tilanteissa, joilla todella on merkitystä.
Venäjä aktiivinen uhka vielä pitkään
Raportin mukaan Tyynenmeren alueen merkittävät valtiot, kuten Intia, Japani ja Etelä-Korea, sekä kehittyvät taloudet, kuten Indonesia ja Vietnam, ovat erittäin merkityksellisiä Britannian taloudelle, turvallisuudelle ja halulle tukea avoimia yhteiskuntia.
Vaikka Kiinaa kuvataan raportissa vain järjestelmätason "haastajaksi", se muistuttaa myös, että yhteistyö Kiinan kanssa on tärkeää monissa kansainvälisissä asioissa, kuten ilmastonmuutoksen torjunnassa.
– Avointen ja kauppaa käyvien yhteiskuntien on oltava tekemisissä Kiinan kanssa ja oltava myös avoimia Kiinan kaupalle ja sijoituksille. Samalla on kuitenkin varottava käytäntöjä, joilla on haitallisia vaikutuksia hyvinvointiin ja turvallisuuteen, raportissa sanottiin.
Yhteistyöstä Venäjän kanssa raportti sen sijaan maalaa synkän kuvan.
– Venäjä tulee pysymään akuuteimpana suorana uhkana Britannialle. Siihen saakka kunnes suhteen sen hallintoon paranevat, tulemme aktiivisesti torjumaan ja puolustautumaan uhkakuvien koko kirjoa vastaan, raportissa sanottiin.
Tiistain selonteko on ensimmäinen, jossa Britannia asemoi itseään kansainvälisessä politiikassa EU-eron jälkeen.