Petri Godenhjelm astelee Töölön pallokentän laidalle, nurmella treenaavat HJK:n juniorit. Viime yönä hän on perheineen laskeutunut Brasiliasta - mutta oikeastaan hän ei ole vielä ihan jalat maassa.
– Aivan huikea maa ja uskomaton tunnelma, kuvailee jalkapallokulttuuria tutkinut Godenhjelm.
– Katsoimme Fortalezan helteessä kolme ottelua, koko maa elää jalkapalloa aamusta iltaan. TV-kanavat suoltavat koko päivän raportteja ja karnevaalitunnelmia kisakaupungeista. Kun peli alkaa, kaikki muu jää syrjään - ja keskitytään peliin. Ja illalla rannat ja baarit täyttyvät jälkipeleistä. Eri maiden fanit juhlivat Brasiliassa yhdessä, minkäänlaista huliganismia ei ole esiintynyt.
Suuria ja yhteisiä tunteita
Draama on ollut suurta ja rinnassa tuntuvaa, kun sen oikein oivaltaa. Jännityksestä rukoilevia pelaajia, hienoja maaleja ja raastavia rankkarikisoja.
Häikäisevä tv-toteutus kymmenien kameroiden voimin on näyttänyt kaiken. Moni jalkapallolle tuhahtava on pysähtynyt tv-ruudun ääreen.
– Se on jännitysnäytelmää, jota kukaan ei käsikirjoittanut. Siksi se vetää puoleensa, vaikkei olisi futisfani. Draama syntyy siitä, että emme tiedä mitä tapahtuu - aivan kuten jokaisen elämässä, pohtii Godenhjelm.
Valtiotieteiden maisteri Godenhjelm teki 1998 sosiaalipsykologian gradunsa aiheena suomalaisten pelaajien ja joukkueiden fanittaminen. Sen jälkeen hän on kirjoittanut kaksi kirjaa jalkapallosta. Toinen käsittelee maajoukkueemme Huuhkajien fanittamisen kehitystä.
Ei kai tämän kylmän ja karun maan jalkapallokulttuuria voi edes verrata Brasiliaan?
– Eteenpäin on ainakin menty. Graduni aikoihin vain kolmella liigaseurallamme oli faniklubi, nyt sellainen on jokaisella. Ja maajoukkueen fanitus kokoaa jo tuhansia kannattajia vierasotteluihinkin eri puolille maailmaa.
Koripallon ja lentopallon menestys (molemmat maajoukkueemme lajin MM-kisoissa) on nostanut Suomessa lajien kannatusta huimasti.
Olisiko Huuhkajien pääsy EM-kisoihin se paras lääke?