Blogi: Kun paluu oman Toyotan rattiin tuntuu tylsältä

Menestyneet, vaikutusvaltaiset miehet, ja miksei naisetkin, ajavat usein kalliilla luksusmerkeillä. He ajelevat esimerkiksi Audeille, Bemareilla ja Mersuilla. Muut luksusmerkit ovat Suomessa melko harvassa.

Pitääkö menestys osoittaa kalliilla autolla? Saako silloin liikenteessä jotenkin erilailla kunnioitusta tai ihailua? Vai onko se enemmänkin sulka hatussa -tyylillä, yksi saavutus elämässä?

Entä velvoittaako tietty ammatti tietynlaista autoa? Tästä hyvänä esimerkkinä toimii vaikka Jethro Rostedt. Koko Suomen tuntemalla turkulaisella kiinteistöalan kuninkaalla on nykyään pihassaan Ferrari ja Porsche. Niilläkö sitä asuntokauppaa tehdään? Noh, ehkäpä Jethron tapauksessa suuri osa menestyksestä perustuu myös miehen omaan, persoonalliseen erikoisosaamiseen – puhumiseen. Olen itsekin törmännyt työnhakuilmoitukseen, jossa haettiin myyntihenkilöä juuri kiinteistöalalle. Ilmoituksessa erikseen mainittiin, että henkilöllä tulee olla käytössä oma auto ja näyttävä sellainen.

Mutta entäs sitten, jos unohdetaan kallis merkki ja näyttävyys, niin minkälaisella autolla, ominaisuuksiltaan haluaisit ajaa? Itseäni viehättää autossa sen keveys ja ketteryys. Kyllä, luit oikein. Nyt yritän selittää mitä tarkoitan tällä. Eli, että autossa on kunnon ohjaustehoste, ettei rattia tarvitse voimalla vääntää. Ja sitten ketteryydellä tarkoitin kokoa. Ei liian iso, ettei parkkeeraaminen ja muutenkin liikkuminen esim. parkkihalleissa käy vaikeaksi. Jostain kumman syystä, en vieläkään luota peruutustutkiin kunnolla, joten aina kun peruutan tai ajan taskuparkkiin, niin pää pyörii kun pienellä oravalla. Siksi on tärkeää, että oikeesti hahmotan miten paljon on peltiä ympärillä.

Täytyy myöntää, että varsinkin Teknavin juontohommien myötä olen päässyt ajelemaan vieraita autoja, niin kyllähän se virkistää. Joskus (monesti!) on käynyt jopa niin, että paluu oman Toyota Avensiksen rattiin on tuntunut tylsältä. Silti jos saisin nyt valita jonkun auton, niin ehkä ottaisin Nissan Juken tai A-Mersun. En esimerkiksi todellakaan Ford Mustangia, jonka etupenkillä istun tämän bloggauksen pääkuvassa.

Nissan Juken, kyllä. Kun lähetin aihiotani tästä blogitekstistä toimitukseen, niin välittömästi auto-osastolta tuli vinoilua Jukesta. ”Ai että Juken haluaisit, selvä…”. Kuulemma kovin moni autotoimittaja ei ole autoa kehunut. No, nyt on ainakin yksi autojuontaja kehunut. Jukessa mua viehättää… jotenkin sen olemus. Juke on persoonallisen näköinen. Myös A-Mersu näyttää hyvältä. Itse asiassa mulla on kerran ollutkin tuollainen A-Mersu. Pikkunen tila-ihme ja näpsäkkä kun mikä.

Pitääkö tässä itsekin siis lähteä autokaupoille? Mutta miten kategorioidaan ihminen, joka ajaa A-Mersua? Kuitenkin huippuhieno merkki, mutta autona ei se kallein tai näyttävin?

Tämä illan Teknavin tv-ohjelman jaksossa (klo 22.40, MTV3), eli kymppikauden kolmannessa jaksossa lisää omasta suhteestaan autoon kertoo koomikko Ali Jahangiri. Siinä on muuten hieman erilainen tarina siitä, miksi hän ajaa juuri kyseisellä autolla. Kannattaa tsekata.

Jahangiristä tuli myös se mieleen, että sain viime viikolla viestiä Teknavin entiseltä juontajalta Hanna-Riikka Hosiolta, joka vilahtaa tänään Teknavin tv-ohjelmassa Jahangiri-jutun toimittajana. Hän kyseli Teknavi-kuulumisia. Harva varmasti tietää, että olemme ”Hansun” kanssa olleet kilpasisaruksia yleisurheilukentillä vuosia sitten. Molemmat harrastivat juoksua. Kaikkien ”Hansu”-fanien kannattaa siis raahautua ruudun ääreen tänään.

Omia autoihanteitanne voitte kommentoida tämän jutun yhteyteen. Ja aika monta kysymystäkin tuli jutussa pohdittua, joten vastauksia niihin saa antaa!