Valmistusvuosi 1966. Ohjaus Leslie H. Martinson. Tuotanto Twentieth Century Fox. Kuvaformaatti 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.85:1. Ääni Stereo. Kesto 101 min.
Capow! He ovat täällä taas. Olemme jo toistakymmentä vuotta katsoneet uusia Batman-filmatisointeja aina Tim Burtonin Batman-elokuvasta Christopher Nolanin supervakavaan Batman Begins –eepokseen. Näiden megabudjettien elokuvien jälkeen on virkistävää palata 60-luvulle, jolloin jokapojan suosikkinäyttelijät Adam West ja Burt Ward pukeutuivat lainpuolustajien univormuun.
Vuosina 1966-1968 sarjakuvasta tehtiin tahallisen tahatonta komiikkaa pursuava camp-televisiosarja, jonka uusintakierros Kolmoskanavalla 80-90-lukujen vaihteessa keräsi Suomessa uuden sukupolven ihailijoita.
Sarjan ensimmäisenä vuotena sen päätähdet esiintyivät myös kokoillan elokuvassa. Batmanin (West) ja Robinin (Ward) lisäksi elokuvaan koottiin Gotham cityn katalimmat konnat, sateenvarjoista ja kaloista pitävä Pingviini (Burgess Meredith), vihreähiuksinen hekottaja Jokeri (Cesar Romero), pulmapähkinöitä rakastava Arvuuttaja (Frank Gorshin) sekä pehmeästi kehräävä Kissanainen (Lee Meriwether).
Mestarikelmeillä on jälleen mestarillinen juoni koko maailman päänmenoksi. Kohteena on YK, jonka turvallisuusneuvostoa uhkaa haihtuminen taivaan tuuliin roistojen anastaman keksinnön voimasta. Uhattuna on myös sankarikaksikkomme, jonka roistot haluavat lopullisesti pois rötöstelyä häiritsemästä. Viittasankari ja ihmepoika eivät tietenkään tämänlaisia aikeita sulata, ja he ryntäävät lepakkomobiililla, lepakkokopterilla ja muutamalla muulla lepakkovälineellä pelastamaan maailmaa.
Tarina on yhtä löperö kuin televisiosarjassa, mutta elokuva sisältää muutamia juoneltaan maininnanarvoisia kohtauksia. Elokuvan huippukohdassa Batmanillä on suuria vaikeuksia päästä eroon kytevästä pommista (joka tietenkin on musta ja pyöreä). Joka suunnasta vastaan tulee pelastusarmeijan soittokuntaa, nunnia, lastenvaunuja, veneileviä lemmenpareja ja uiskentelevia sorsaperheitä, eikä edestakaisin säntäilevä viittasankari löydä turvallista paikkaa, mihin pommin voisi sujauttaa. Löperyyden huippu on puolestaan kohtaus, jossa ohjuksen alasampumat sankarimme pelastautuvat putoamalla onnekkaasti vaahtomuovitehtailijoiden vuosikonferenssin pihalla olevaan patjapinoon.
Tarkasti käsikirjoitettu mutta samalla tahattomalta näyttävä komiikka on oikeasti hauskaa mutta varsin kertakäyttöistä.
Ylinäyttelyn ykköspalkinto menee ehdottomasti Burt Wardille, jonka kiehumispisteeseen kuumennettu adrenaliini tirskuu Robinin kirkasotsaisesta kallosta elokuvan alusta loppuun saakka. Neil Hamilton ja Stafford Repp jatkavat televisiosarjassa aloittamaansa oikeamielisten mutta samalla superpateettisten poliisien näyttelemistä. Adam Westin Batman ottaa kaiken varsin rennosti, ja myös sarjan konnat vetävät omat roolinsa televisiosarjasta saamallaan rutiinilla. Elokuvassa ei siis ole mitään uutta televisiosarjaan verrattuna, kaikkea on ainoastaan 3-4 kertaa enemmän. Pakollinen romanssikin Batmanin ja Kissanaisen välillä on ympätty mukaan.
DVD:lle on elokuvasta entisöity kirkasvärinen ja virheetön versio. Lisäominaisuuksissa on reilun vartin mittainen dokumentti, joka käytännössä koostuu charmikkaasti vanhentuneen Adam Westin ja poikamaisesti pyöristyneen Burt Wardin haastatteluista. Dynamic duo on äänessä myös kommenttiraidalla, jossa he suurimmaksi osaksi naureskelevat itselleen ja elokuvalle. Itseironia on toki tervettä, mutta olisin mielelläni kuullut hieman lisää elokuvan ja televisiosarjan tekemisestä, eivätkä kissanaista näytelleen Lee Meriwetherin kommentitkaan olisi pahitteeksi olleet. Wardin ja Westin äänet ovat ennallaan, ja he värittävätkin dvd:n valikoita aidoilla ”Holy interactive menus, Batman, how clever!” huudoillaan.
Lisämateriaaleista löytyy lisäksi lyhyt lepakkoauton esittely, pari kuvagalleriaa sekä trailereita.
Batman-lepakkomies on hyvän tuulen elokuva, joka kannattaa katsoa viimeistään silloin, kun Batman Returns tai Batman Begins –elokuvien synkkyys alkaa masentaa. Niille jotka eivät jaksa odottaa 120 jaksoisen televisiosarjan saapumista dvd-muotoon, on sarjan tyyliä ja teemoja tarkasti seuraava elokuva hyvää lämmittelyä.
teksi: Mikko Suhonen