Ruotsi 2008. Ohjaus: Leif Lindblom. Tuotanto: Lena Rehnberg. Käsikirjoitus: Klas Abrahamsson & Jimmy Lagnefors – Åsa Larssonin dekkarista. Kuvaus: Olof Johnson. Leikkaus: Michail Leszczylowski, Kristin Grundström. Musiikki: Jimmy Lagnefors. Pääosissa: Izabella Scorupco, Maria Sundbom, Mikael Persbrandt, Krister Henriksson, Lena B. Eriksson, Antti Reini, André Sjöberg, Jakob Eklund. Kesto: 105 min.
Ankea, ponneton ja ennen muuta tylsä – kaikkea tätä on ruotsalaisdekkaristi Åsa Larssonin debyyttikirjasta tehty filmatisointi. Valitettavasti.
Aurinkomyrsky on kertomus nuoren tukholmalaisjuristin ristiriitaisesta paluusta kotikonnuilleen Kiirunaan. Rebecka Martinsson (Izabella Scorupco) matkustaa takaisin pohjoiseen lapsuudenystävänsä Sannan (Maria Sundbom) hälyttämänä. Sannan saarnaajaveli Viktor (André Sjöberg) on murhattu lahkolaisseurakunnan kirkkoon. Surmatyössä on rituaalimurhan aineksia, sillä ruumiilta on katkottu kädet.
Rebeckan saavuttua Kiirunaan virkavallan epäilykset kääntyvät yksinhuoltaja-Sannaan, joka löysi uhrin alttarilta keskellä yötä. Todisteet puhuvat vahvasti naisen syyllisyyden puolesta, mutta Rebecka ei ota niitä uskoakseen. Myös murhaa tutkivalla etsivällä (Lena B. Eriksson) on omat orastavat epäilynsä. Joku ei kuitenkaan halua muukalaisen tonkivan seurakunnan asioita, ja pian tulokas saa varjella myös omaa henkiriepuaan.
Aurinkomyrsky on murhamysteeri, joka käsittelee teemojensa jyrkkiä vastakohtaisuuksia kovin perinteisellä tavalla. Uskonto ja maallistuminen, henkinen, hengellinen ja tietenkin fyysinen väkivalta sekä hurmahenkisyyden tutut lieveilmiöt – perversiot – pulpahtavat pintaan vastenmielisen mustavalkoisina. Yksittäisistä lahkolaisista tehdään sellaisia pirulaisia, ettei kiirunalaisten kehumaan "pyhän hengen yhteyteen" saa positiivisempaa otetta missään vaiheessa. Näkökulman sanelee tietenkin aikoinaan omat traumansa kirkon helmoissa kokenut Rebecka, mutta katsojan kannalta jonkinlainen vastapaino olisi tehnyt kokonaisuudelle terää.
Elokuvan suurimmaksi ongelmaksi kohoaa se, ettei tarinan yhdestäkään toimijasta jaksa kiinnostua ja siksi välittää. Joka ikinen henkilöhahmo, Rebecka mukaan lukien, jää yksiulotteiseksi raakileeksi, jonka motiiveja ei tarinan tapahtumien kautta voi ymmärtää. Päähenkilön nuoruudesta kerrotaan vain välttämättömin paha. Ymmärrämme kyllä, miksi hän on lähtenyt Kiirunasta, mutta emme oikeastaan sitä, miksi hän suostuu sinne palaamaan ja vieläpä asettumaan ehdoin tahdoin vaaralle alttiiksi.