Raskaudenkeskeytyksiä koskeva laki kaipaa päivitystä nykyisen arvomaailman ja hoitokäytäntöjen mukaiseksi, esitetään Lääkärilehdessä julkaistussa kannanotossa.
Allekirjoittajat kysyvät esimerkiksi, tarvitaanko keskeytykseen yhä kahden lääkärin hyväksyntä gynekologisine tutkimuksineen. Esimerkiksi Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa abortin saa raskauden alkupuolella omasta pyynnöstä.
Vuonna 1970 säädetty laki oli edistyksellinen, ja monet sen tavoitteet ovat toteutuneet. Aborttien määrä on vähentynyt niin, että keskeytyksiä tehdään vuosittain alle 10 000 ja hoitoon hakeudutaan varhaisraskaudessa.
– Voi kysyä, miksi pitäisi korjata toimivaa järjestelmää. Mutta kun maailma ympärillä muuttuu, lakikin voi muuttua. Se ei ehkä ole helppoa, mutta asiasta pitäisi ainakin voida keskustella, summaa Helsingin yliopiston professori ja raskaudenkeskeytyksiä koskevan Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja Oskari Heikinheimo.
Nykylaki vuodelta 1970 säädettiin ajatellen sairaalassa tehtävää kirurgista keskeytystä. Sen jälkeen toimenpide on merkittävästi muuttunut, ja lähes kaikki abortit tehdään jo lääkkeillä raskauden alussa.
Asiointia monella luukulla
Laki vaatii abortille edelleen perusteen. Yli 92 prosentissa se on sosiaalinen. Kannanotossa kysytään, eikä jo naisen pyyntö kerro samaa: hän ei koe raskautta elämäntilanteessaan mahdolliseksi.
Nykylaki myös edellyttää, että keskeytyksiä voi tehdä vain sairaaloissa. Palvelujen hajauttaminen perus- ja erikoissairaanhoitoon voi kannanoton mukaan olla karhunpalvelus palveluja eniten tarvitseville.
Nykyisin perusterveydenhuolto vastaa ensikäynnistä sekä jälkitarkastuksesta, jonka toteutuminen on heikkoa, huomauttaa Käypä hoito -työryhmän jäsen, dosentti ja ehkäisyneuvonnan vastuulääkäri Satu Suhonen Helsingin kaupungista.