Fanittaminen mielletään helposti teini-ikään kuuluvaksi ilmiöksi, vaikka idoli saattaa saada jalat alta varttuneemmaltakin henkilöltä. Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen kertoo, onko fanittaminen aikuisiällä normaalia.
Fanittamisessa on kyse ihanteista, ihailusta ja samaistumisesta ihailun kohteeseen. Se ei suinkaan ole pelkästään teini-ikään liittyvä ilmiö vaan läpi elämän kulkeva prosessi. Jo pikkulapsi ihailee vanhempiaan. Nuorisoiässä fanittaminen saa tietyn muodon, mutta ihailu ja ihanteet ovat läsnä myös koko aikuisiän.
– Ihailu on ihmisen kehityksessä positiivinen voima, Tuomo Tikkanen toteaa.
1950–60-luvun nuoriso on ensimmäinen sukupolvi, joka on kokenut, mitä on nuorisokulttuuri. He halusivat tehdä pesäeron vanhempaan sukupolveen ja fanittivat nuorisoidoleita, jotka vastustivat aikuisten arvoja ja soittivat mahtavaa musiikkia.
– Iän myötä musiikki-, vaate- ja taidemaku vaihtuu. Tapa ihailla, kunnioittaa ja samaistua kohteeseen muuttaa muotoaan, Tikkanen sanoo.
Ihminen kuuntelee musiikkia, joka heijastaa häntä itseään. Johonkin kuulumisen tunne on ihmiselle tärkeä, joten hän saattaa kuunnella segmentoituneita musiikin lajeja, kuten heviä, räppiä tai suomalaista tangoa. Ihminen ihailee asioita, joihin hän pystyy samaistumaan, ja ne toimivat hänen persoonallisuutensa rakennusaineina.
Nuoruusikä on pidentynyt
Fanittaminen on muuttunut muun muassa siksi, että nuoruusikä on pidentynyt. Ennen aikuisiksi tultiin 18-vuotiaina, mutta nykyään parikymppiset ovat vielä siirtymävaiheessa. Yliopistosta valmistutaan vasta noin 28-vuotiaana, eikä monella tuon ikäisellä ole vielä perhettä elätettävänään.
