Panostukset teknologian kehittämiseen eivät yksin riitä, jos itse ratkaisu jää hyödyntämättä. Tulee panostaa myös ihmisten oppimiseen ja muutoksen johtamiseen, kirjoittaa VTT:n strategiajohtaja Katri Kallio Kauppalehdessä.
"On sanottu, että tekoäly on uusi sähkö ja data sen raaka-ainetta. Teknologian kehitys avaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia ongelmanratkaisuun, työnjaon uudistamiseen, lokaaliin ja globaaliin arvontuotantoon sekä tuottavuuden nousuun. Näin tekoälyn, robotiikan ja automaation mahdollistamaa, käynnissä olevaa, neljättä teollista vallankumousta kuvataan. Ei siis ole ihme, että tekoäly on noussut globaalisti suuren yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelun kohteeksi.
Yllä videolla uutisjuttu 7.6.2018: Valtavaa datamassaa analysoiva tekoäly kävi läpi Espoon väestön sosiaali- ja terveystiedot sekä varhaiskasvatuksen asiakkuustiedot neljän vuoden ajalta. Laajasta Espoon kaupungin ja ohjelmisto- ja palveluyritys Tiedon toteuttamasta kokeilusta saatiin rohkaisevia tuloksia.
Suomessa hallitus on ansiokkaasti ottanut tekoälyn tulemisen tosissaan. Elinkeinoministeri Mika Lintilän koolle kutsuma asiantuntijaryhmä on asettanut Suomelle kunnianhimoisen vision: Suomesta tulee luoda maailman johtava maa tekoälyn soveltamiseen.
”Viiden vuoden kuluttua tekoäly on aktiivisesti jokaisen suomalaisen arjessa. Suomi hyödyntää kaikilla yhteiskunnan alueilla rohkeasti, eettisesti ja ennakkoluulottomasti tekoälyä aina terveydenhuollosta valmistavaan teollisuuteen.” (TEM 41/2017)
Tämän kunnianhimoisen vision toteuttamiseksi on ehdotettu perustettavaksi niin yritysvetoisia ekosysteemejä, tekoälykiihdyttämöitä kuin maailman johtavien tekoälyosaajien houkuttelua Suomeen. Ansiokkaita ehdotuksia kaikki.
Mutta kuinka sitä käytetään?
Viimeaikaisessa tekoälykeskustelussa ja kansallisissa toimenpidesuosituksissa on kuitenkin unohtunut eräs keskeinen seikka, joka tunnetaan yleisesti työn muutoksen, johtamisen, oppimisen ja innovaatioiden tutkimuksissa.
Tekoälyn, kuten minkä muunkin tahansa teknologian, käyttöönotto on vähintään yhtä suuri haaste – usein jopa suurempi haaste – kuin sen kehittäminen. Haaste johtuu siitä, että teknologian käyttöönotto eli onnistunut soveltaminen edellyttää laadullisia muutoksia koko siinä järjestelmässä, jossa työtä tehdään. Siis ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja arkisessa toiminnassa.
Teknologian käyttöönotto ja siitä saatavien hyötyjen esiin tuleminen on hidasta ja vaikeaa, koska se edellyttää oppimista ja systeemistä muutosta koko työn toimintajärjestelmässä. Toisin sanoen, tarvitaan yhtäaikaista ja pysyvää muutosta sekä välineissä, joilla työtä tehdään (teknologia), että niissä säännöissä, yhteisössä ja työnjaossa, jotka työtä määrittelevät.
Pahimmillaan työn tekemisen ristiriidat kasvavat
Vaikka ihmiset olisivat halukkaita ja kyvykkäitä teknologian omaksumiseen, mikään ei välttämättä itse työssä parane, jos työn tekemisen säännöt ja kulttuuri pysyvät ennallaan. Tällöin ihmiset eivät opi toimimaan toisin. Pahimmassa tapauksessa ristiriidat vain kasvavat, kun uusi teknologia ja kyvykkyydet eivät kohtaa vanhaa kulttuuria ja työnjakoa.
Esimerkki siitä, missä uuden tekniikan ja tekoälyn käyttöönotto on tutkitusti haastavaa, on terveydenhuolto. Terveydenhuollossa omaksuttavan teknologian tulee olla luotettavaa. Sen tulee toimia saumattomasti yhteen sairaalaprosessien ja tietotekniikkainfrastruktuurin kanssa, kyetä vastaamaan ammattihenkilökunnan tottumuksiin ja asenteisiin sekä potilaiden oikeudellisiin ja sääntelyyn liittyviin kysymyksiin.
”Mikäli yritetään ratkaista liian suurta ongelmaa epärealistisen lyhyessä ajassa, resepti epäonnistumiseen on varma”, kuvaa VTT:n terveyden- ja hyvinvoinnin teknologioiden tutkimusprofessori Mark Van Gils.
Johtamisen muutokseen yhtä paljon paukkuja kuin itse tekoälyyn
Ratkaisu haasteeseen löytyy, vaikka se onkin itsessään monitahoinen: tarvitaan kokonaisvaltaista ja pitkäjänteistä oppimista organisaatioissa sekä kykyä johtaa liiketoiminnan muutosta.
Mikäli Suomesta halutaan luoda maailman johtava maa tekoälyn soveltamiseen seuraavan viiden vuoden aikana, se edellyttää vähintään yhtä suuria panostuksia – aikaa, rahaa ja kykyä – johtaa organisaatioiden muutosta ja tukea ihmisten oppimista kuin mitä itse teknologian kehittäminen vaatii.
Sadan miljoonan euron kansalliset panostukset teknologian kehittämiseen eivät siis riitä, vaan yhtä paljon tulee panostaa ihmisten oppimishalun ja -kyvyn tukemiseen, tekoälyn soveltamisen mahdollisuuksien luomiseen ja organisaatioiden muutoksen johtamiseen. Mikäli emme kykene näitä oppimisen ja muutosjohtamisen kyvykkyyksiä Suomeen rakentamaan, vaarana on, että jäämme tekoälyn uhkakuvien toteuttajiksi.
Tekoäly kun on arvoton niin kauan kuin kukaan ei osaa ottaa sitä käyttöön."