Keskustelu vanhustenhoidon tulevaisuudesta kulminoituu rahaan; tarkemmin ottaen sen puutteeseen. Voiko rahaa automaattisesti syyttää ongelmista?
− On aivan hullua ajatella, ettei meillä olisi varaa ikäihmisten hyvään taloudelliseen turvallisuuteen aikana, jolloin olemme taloudellisesti huomattavasti paremmassa tilanteessa kuin 10, 30 tai 100 vuotta sitten, Finanssialan Keskusliiton johtaja Timo Silvola toteaa.
Silvola muistuttaa, että aineellinen elintaso on Suomessa sadan vuoden aikana yli kolmetoistakertaistanut.
− Meillä on rahaa hyvinvointiin enemmän kuin koskaan. Silti edes 100 vuotta sitten maassamme ei kuoltu nälkään, Silvola lisää.
Vastuu sekä itsestä että muista
Suomen tämänhetkisen julkisen talouden Silvola kokee mieluummin haasteena kuin ongelmana.
Realiteetit ovat kiistattomat: Julkisen tason rahoituksesta puuttuu lähes 10 miljardia euroa vuositasolla. Samalla kuitenkin yksityisen varallisuuden, kuten asuntojen, kesäasuntojen, pankkitalletusten ja osakkeiden arvo on jatkuvasti nousussa.
− Julkisten palvelulupausten arvo on suurempi kuin noin 400 miljardin euron yksityinen varallisuutemme. Kuitenkin vain noin 130 miljardia julkisten palvelulupausten arvosta on rahastoitu, Silvola toteaa.
Silvolan mielestä julkisten palvelulupausten (kuten koulutus, terveydenhoito-, hoiva- ja eläkelupausten) kohdalla tulisi tarkastella sitä, mikä on nyt ja jatkossa julkisen palvelupauksen sisältö. Ylimenevä tarve kuuluu rahoitettavaksi kansalaisten omasta pussista.
Toisin sanoen hyvinvointiyhteiskunnan palvelulupaukset on täsmennettävä.
− Ihmisten mieliin on palautettava se, että heillä on vastuuta omasta ja erityisesti perheen toimeentulosta. Mutta lisäksi kyse on myös laajemmasta yhteisvastuusta, joka toteutetaan sekä lainsäädännön kautta että muutoinkin. Heikkoja ei saa hylätä ja vahvan on otettava enemmän kuormaa kantaakseen.
Kuva: Colourbox.com
Studio55/Jenni Kokkonen
Lue myös:
"Varakkaiden on otettava enemmän vastuuta omasta hoivastaan"