Armanin tuore kirja suomalaisista: Seksityötä ja salakuljetusta työpäivän jälkeen - "Edes puolisoni ei arvaa"

Kirjassa puhuvat he, joita näemme arjessa ja joiden työ vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme: bussikuski, siivooja, ylilääkäri - mutta myös he, joiden työ jää pimentoon suurimmalle osalle tavallisista suomalaisista.

Riisuttu Suomi -kirjassa annetaan muun muassa seksityöläisen, huumediilerin sekä salakuljettajan kertoa itse työstään, ilman kauhistelua ja ennakkoasennetta. Vastaukset on kirjoitettu auki sellaisenaan, kuten myös haastattelijan kysymykset, ihmettelyt ja reaktiot.

Riisuttu Suomi on kohtaamisten kenttä

Kirjassaan Riisuttu Suomi Arman Alizad jatkaa televisiosta tutulla tyylillään - hän laskeutuu ihmisen tasolle ja on aidosti kiinnostunut kohtaamastaan henkilöstä.

Hän antaa äänen niin siivoojalle kuin hautausurakoitsijalle, ja saa heidät kertomaan itsestään ja työstään kiinnostavalla tavalla. Ihminen, joka kuljettaa muita, kuten bussi- tai taksikuski, näkee arjessaan monenlaisia ihmisiä ja tilanteita, joita ei matkustajana tule edes ajatelleeksi.

On töitä ja ammatteja, joissa kohtaamisia ei ole asiakkaiden kanssa, kuten haudankaivajana - tai se tapahtuu salatussa verkossa, kuten huumekauppiaan kohdalla - tai siinä tullaan todella iholle, kuten seksityöläisen tilanteessa.

Parasta antia kirjassa on ns. asiakkaiden haastattelut. Ne tasapainottavat kokonaisuutta, kukaan ei ole vain uhri tai toimija tai kohde - vaan välillä jopa niitä kaikkia.

Seksiä ostavan miehen haastattelu prostituutiosta, huumeidenkäyttäjän kertomus omasta elämästään sekä tullivirkailijan näkemykset salakuljettamisesta osoittavat, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

Työtä tehdään itseä, mutta myös toisia varten, ja se sitoo ihmisiä yhteen erikoisin tavoin.

Bulgarian romanialaisen Tomov Momchilin tarina koskettaa syvästi.

Vaikka hän on täällä ilman työtä, asuntoa, ystäviä perhettä ja ruokaa, ja ainoa asia, jonka hän tietää kohtaavansa päivittäin, on rasismi, hän haluaa elää ehdottomasti Suomessa.

Ihmisraunioiden ja rikollisten sijaan haastatteluissa puhuvat tavalliset suomalaiset ihmiset.

Alizad haastattelee muun muassa naista, joka myy seksiä päivätyönsä ohella, aviomiehensä suostumuksella. 

Eeva kertoo myyneensä seksiä kuuden vuoden ajan useamman kerran viikossa. Tästä hän saa päivätyönsä päälle noin 1000 euroa viikossa, ja on erittäin tyytyväinen sivutyöhönsä monin tavoin.

– Mä tykkäsin hirveästi tästä työstä, mut kyllähän mä teen tätä vaan rahan takia. --- Ainoa, mikä mua harmittaa, on se et, miks mä en aloittanut aikaisemmin, Eeva kertoo kirjassa. 

Alizad pääsee haastattelussaan syvälle tapahtumien taustoihin, mutta myösyksityiskohtiin. Eeva kertoo seikkaperäisesti siitä, miten hän alalle päätyi ja millaisia asiakkaita hän tapaa.

Ison luokan diileri

Eeva ei tee työssään laittomuuksia, mutta Douppikaupan perustaja ja siellä huumekauppaa pyörittävä mies tekee.

Alizad haastattelee kirjassaan kolmekymppistä, yliopistotaustaista miestä, joka tekee huumekauppaa sivutyönään, salaa perheeltään. 

– Elän muutoin ihan tavallista elämää, mutta jossain vaiheessa päivää pitää livahtaa hoitamaan huumekauppoja. -- Lähipiirilleni elän täysin eri elämää. Vaikka muutama tietää huumeiden käytöstä, ei edes puolisoni saata arvatakaan minun olevan ison luokan diileri, hän kertoo haastattelussa.

Mies avaa yksityiskohtisesti sitä, mitä huumekaupan pyörittäminen käytännössä on. Taustalla on ajatus, että kukaan bisnestä pyörittävä ei tiedä kaikkea eivätkä työntekijät tunne toisiaan. 

Salattu verkko, varautuminen polisiin vierailuun, toimintatapojen jatkuva kehittely ja muuttelu ja etäisyyden pito asiakkaisiin ovat avainasemassa.

– Nettikauppaa vastaan poliisi on täysin voimaton, joten suhteellisen turvallisin mielin tässä voi olla, hän kertoo.

Salakuljettaja viranomaisten tarkkailussa

Oman työnsä ja muun elämän ohella voi joku pyörittää myös salakuljetusta. Koko nimellään esiintyvä lastenhoitaja ja sairaanhoitaja Nytte Ekman kertoo kirjassa paljon vapaaehtoistyöstään, johon on ainakin aiemmin kuulunut myös ihmisten salakuljettaminen tai siinä avustaminen.

Ekman kertoo, ettei salakuljettaminen ole helppoa. Se vaatii paljon etukäteistyötä, suunnittelua, rohkeutta ja improvisoinnin taitoa.

Alizadin haastattelussa Ekman kertoo periaatteistaan sekä kokemuksistaan, myös niistä, kun tullimiehiä on pitänyt harhauttaa monenlaisin, ovelin keinoin.

Hän kokee, että tietyissä tilanteissa ihmisten hätä menee lain yläpuolelle. Ekman tietää olevansa viranomaisten tarkkailussa.

– Monethan yleensä luulee, et mä häpeän sitä mitä mä oon tehnyt, mun en mä häpeä. -- Ainoa kerta, kun mä teeskentelen, on kuulusteluissa, kun mulle näytetään kuvia ja kysytään, et tunnenko mä joitain näistä pakolaisista. Silloin mulla yleensä muisti vähän pätkii, Ekman kertoo Alizadille Riisuttu Suomi -kirjassa.