Arja Saijonma kertoo uudessa kirjassaan miten kreikkalainen vapaustaistelija vei häneltä polvet alta.
Kun Arja Saijonmaa lähti vuonna 1972 kreikkalaisen poliittisen pakolaisen Mikis Theodorakisin matkaan, hänen välinsä perheeseen eivät ainakaan parantuneet.
– Välit sukuuni olivat olleet jo aiemmin poikki poliittisen teatteriharrastukseni vuoksi. Minä olin suunnilleen koko Mikkelin musta lammas. Isäni ja äitini olivat varmaan toisaalta helpottuneita, kun katosin maisemista.
Saijonmaa muistaa hyvin ensikohtaamisen Theodorakisin kanssa. Ylioppilasteatterin johtaja Saijonmaa esiintyi päivän varoitusajalla Theodorakisille, joka oli maanpaossa ja kiersi maailmaa esittämässä vastarintalaulujaan.
– Muistan, kun yleisöstä nousi tuo parimetrinen mies ja harppoi lavalle. Hän käski pianistini pois ja säesti minua itse loput kappaleesta.
Kappale oli Theodorakisin oma Salaisella rannalla. Esityksen loputtua Theodorakis ilmoitti, että Arja lähtee hänen mukaansa maailmanympäryskiertueelle. Reilun vuoden päästä niin tapahtui.
– Se oli sinä aikana rohkea teko. Jätin kaiken turvallisen taakseni. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, internetiä tai edes EU:ta. En osannut vieraita kieliä. Minun ja Mikiksen yhteinen kieli oli musiikki.
Pariisissa Saijonmaa tapasi Kreikasta tulleita poliittisia pakolaisia, joita oli kidutettu ja pidetty vankeina. Nuoren naisen aatemaailma sai siinä paikassa aivan uuden palon.
