Apukeinoja hormoniperäiseen seksuaaliseen haluttomuuteen, osa 1

Elina Haavio-Mannilan ja Osmo Kontulan tekemän tutkimuksen mukaan seksuaalinen haluttomuus on lisääntynyt 1990-luvulta lähtien sekä avio- että avoliitoissa, mutta myös erillissuhteissa. Laajamittaisen yhdysvaltalaisen tutkimuksen perusteella noin 43 prosenttia naisista kärsii seksuaalisesta haluttomuudesta kun vastaava luku miehillä on 31 prosenttia.

Alhainen seksuaalinen halukkuus tarkoittaa sitä, että henkilö ei ole kiinnostunut seksistä, vaikka hän pystyy kiihottumaan ja saamaan ehkä orgasmejakin seksiä harrastaessaan. Alhainen seksuaalinen halukkuus voidaan jakaa kahteen eri luokkaan: lievään ja suureen.

Lievässä tapauksessa henkilö kokee kausia, jolloin hän ei ajattele tai halua laisinkaan seksiä. Osa tällaisista henkilöistä ei halua seksiä, mutta he kuitenkin nauttivat seksuaalisesta toiminnasta siihen ryhtyessään. Joissakin tapauksissa osa henkilöistä haluaa toisinaan seksiä ja myös kiihottuu tilanteessa, jossa mahdollinen seksuaalinen kanssakäyminen on tarjolla. Voimakkaasta seksuaalisesta haluttomuudesta puhutaan silloin, kun henkilö ei koe tarvetta tyydyttää itseään, ei näe seksifantasioita eikä ole kiinnostunut mistään seksiin liittyvästä.

Geenit ja hormonit luovat seksuaalisen halukkuuden perustan

Seksuaalinen halukkuus on pääosin riippuvainen geeneistä ja hormoneista. Joillakin henkilöillä geeniperimä on sellainen, että he eivät

yksinkertaisesti ole järin kiinnostuneita seksistä. Toisilla henkilöillä seksuaalinen kiinnostus voi taas olla jopa niin suuri, että seksiin tulee voimakas riippuvuussuhde. Seksuaalihalukkuuteen vaikuttaa tiettävästi ainakin geeni DRD4. Israelilaistutkijoiden mukaan noin 30 prosenttia ihmisistä kantaa geenin intohimoa lisäävää versiota ja noin 60 prosenttia intohimoa laimentavaa versiota.

Naisten kohdalla on havaittu, että estrogeenin ja dopamiinin yhteisvaikutus on avainasemassa naisten seksuaalisessa halukkuudessa. Tätä vaikutusta stimuloi vielä ovulaation aikana lisääntyvä mieshormonien eritys. Estrogeenit ovat päätekijänä myös lisäämässä naisten sensoristen eli aistivien elinten reseptoreiden (vastaanottava elin) herkkyyttä seksuaaliselle stimulaatiolle. Nämä sensoriset elimet siirtävät perusinformaation kosketuksen aiheuttamasta tuntemuksesta eteenpäin aivoihin. Tähän informaatioon sekoittuvat erilaiset tunnepitoiset viestit yhdistettynä henkilön seksuaaliseen identiteettiin ja omakuvaan. Selkokielellä sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että estrogeenit herkistävät ihotuntoa.

Testosteroni lisää lukuisten tutkimusten mukaan naisten seksuaalista halukkuutta ja seksuaalisia ajatuksia sekä korreloi keskimääräiseen yhdyntätiheyteen. Testosteroni näyttää ehkäisevän myös klitoriksen rakenteessa iän myötä tapahtuvia muutoksia. Klitoriksen elastisissa kudoksissa nimittäin tapahtuu arpeutumista ilman riittävää testosteronimäärää. Arpeutuminen johtaa seksuaalireaktioiden heikkenemiseen.

Vastaavasti prolaktiini-nimisellä hormonilla on seksuaalista halukkuutta alentava vaikutus. Naisilla prolaktiinin eritys lisääntyy kuukautiskierron keskivaiheilla ja pysyy korkealla kuukautisten alkamiseen saakka. Prolaktiinia erittyy voimakkaasti naisen ollessa raskaana, koska prolaktiinin tehtävänä on raskauden aikana kehittää naisen rintoja siten, että ne kykenevät erittämään maitoa. Prolaktiinieritys pysyy korkealla niin kauan kuin nainen imettää. Prolaktiinia erittyy sekä miehillä että naisilla myös voimakkaan orgasmin jälkeen. Tämä selittää sen, miksi mielenkiinto seksiin orgasmin jälkeen hiipuu.

Miesten kohdalla mieshormonit vaikuttavat sekä seksuaaliseen halukkuuteen, mutta myös erektion säätelyyn. Erektio tapahtuu monimutkaisen mekanismin kautta, jossa tärkeässä roolissa on typpioksidi. Testosteroni on säätelemässä typpioksidin eritystä. Testosteroni ehkäisee myös peniksen kudosten rasvoittumista ja arpeutumista ja vaikuttaa myös siten miehen erektiokykyyn.

Mikä alentaa hormonitasoja?

Tietotekniikan alkutaipaleella ennustettiin, että automatiikan lisääntyminen ja tietokoneiden yleistyminen tulee lisäämään ihmisen vapaa-aikaa. Toisin on kuitenkin käynyt. Ihmiset ovat entistä kiireisempiä ja stressaantuneempia. Jatkuva stressi aiheuttaa useita erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Oireiden taustalla on se, että stressi aiheuttaa muutoksia hormonitekijöissä. Stressi saa aikaan katekoliamiineihin kuuluvien hormonien, kuten adrenaliinin ja noradrenaliinin, vapautumisen verenkiertoon. Stressin takia myös kortisolin eritys lisääntyy. Kortisoli on lisämunuaisten tuottama steroidi, jonka pitkäaikainen nousu vähentää testosteronin muodostumista. Testosteronin määrän lasku taas heikentää seksuaalista halukkuutta.

Stressin vaikutuksesta hypotalamus erittää kortikotropiinia. Kortikotropiinia vastaanottavia reseptoreita on erityisesti mantelitumakkeessa, hippokampuksessa sekä aivokuoressa. Tämä peptidihormoni vaikuttaa mielialan lisäksi myös seksuaalikäyttäytymiseen. Kortikotropiinin voimakas erittyminen saattaa aiheuttaa käytösoireita sekä vähentää seksuaalista kiihottumista.

Stressi lisää myös betaendorfiinin tuotantoa. Betaendorfiini on luontainen mielihyvähormoni. Hormonin toiminta perustuu siihen, että se vähentää informaation siirtymistä. Betaendorfiini on myös erittäin voimakas seksuaalisen kiinnostuksen lamaannuttaja. Vaikka elimistön testosteronitasot olisivat normaalilla tasolla, kohonneet betaendorfiinitasot riittävät hillitsemään seksuaalista käyttäytymistä. Betaendorfiini vaikuttaa suoraan hypotalamukseen sekä mantelitumakkeeseen eli keskuksiin, joissa seksuaalisen toiminnan säätely tapahtuu. Betaendorfiini heikentää myös ejakulaatiokykyä sekä mahdollisuutta saada orgasmi. Stressillä on siis hormonaalitoimintojen kautta selkeä vaikutus seksuaalisen halukkuuden vähenemiseen. Ei siis ihme, että stressi on nykyisin yksi ehdottomasti yleisimmistä syistä seksuaaliseen haluttomuuteen. Asia on siis toisin kuin kilpailevan kanavan seksuaalista haluttomuutta käsittelevässä ohjelmassa hiljattain väitettiin.

Ylipaino on Suomessa entistä yleisempää. Ylipainoon liittyy omat terveysriskinsä, mutta se vaikuttaa suoranaisesti myös seksuaaliseen aktiivisuuteen. Rasvasoluissa esiintyy niin sanottuja aromataasientsyymejä. Nämä entsyymit kykenevät muuttamaan testosteronia estradioliksi, joka on yksi kuudesta luonnollisesta estrogeenistä. Tämän vuoksi ylipainoisen henkilön ja etenkin ylipainoisen miehen seksuaalinen halukkuus yleensä laskee. Ylipaino lisää myös serotoniinin eritystä. Jos serotoniinia on elimistössä suuria määriä, se heikentää seksuaalista halukkuutta sekä mahdollisuutta saada orgasmi.

Sekä miesten että naisten alkoholin kulutus on nykyisin melko suurta. Pieni määrä alkoholia kohottaa miesten ja varsinkin naisten elimistön testosteronimääriä, mutta runsas ja jatkuva alkoholin käyttäminen laskee kyseisen hormonin määrää elimistössä. Alkoholilla on taipumus alentaa myös DHEA-hormonin määrää. Testosteronin ja DHEA:n määrän väheneminen elimistössä johtaa lopulta halukkuuden hiipumiseen. Alkoholin pitkäaikainen väärinkäyttö saattaa vahingoittaa hermosoluja, jolloin kehon tuntoherkkyys voi alentua. Alkoholinkäyttö voi aiheuttaa myös erektiohäiriöitä.

Ikääntyminen vaikuttaa sekä naisten että miesten hormonitasoihin. Menopaussilla tarkoitetaan naisen saamia viimeisiä kuukautisia. Kuukautisten tulee olla poissa vähintään 6–12 kuukautta. Suomalaisilla naisilla keskimääräinen menopaussi-ikä on 51 vuotta, mutta yksilölliset vaihtelut ovat suuria. Munarakkuloiden loppuessa estrogeenituotanto tyrehtyy. Vastaavasti androgeenien määrä laskee naisilla tasaisesti iän karttuessa. Hormonaalisten muutosten vuoksi ikääntyvän naisen seksuaalinen halukkuus ei ole niin voimakas kuin nuoremmalla iällä.

Andropaussin seurauksena miehen testosteronimäärät saattavat alentua hyvinkin voimakkaasti. 50-vuotiaiden miesten

testosteronimäärien arvellaan olevan jopa 33–50 prosenttia pienemmät kuin 25-vuotiailla miehillä. Vapaan testosteronin määrä vähenee suhteellisesti enemmän kuin kokonaistestosteronin määrä. Testosteronin väheneminen johtaa seksuaalisen mielenkiinnon vähenemiseen ja joissakin tapauksissa myös erektio-ongelmiin.

Eräät miesten sairaudet voivat johtaa mieshormonien puutokseen. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi kivesvammat, kivesten surkastuminen, sikotaudin jälkitila, hypogonadismi (kivesten toimintavajaus), hydroseele (vesikives, jossa ylimääräistä nestettä kertyy kivestä ympäröivän kalvon sisälle), varikoseele (kiveksen suonikohju eli kiveslaskimon laajentuma) sekä ikääntymisen johdosta tapahtuva kivesten rappeutuminen.

Nuorten naisten hormoniperäisen seksuaalisen haluttomuuden syynä saattaa olla e-pillereiden käyttö. Tämä johtuu siitä, että e-pillerit lisäävät sukupuolihormoneja sitovan globuliinin (SHBG) määrää, joka vastaavasti vähentää naisen elimistön vapaan testosteronin määrää. Tämä voi joillakin, mutta ei suinkaan kaikilla naisilla, johtaa seksuaalisen halukkuuden alenemiseen. Aikaisemmin mainitsemassani naisten haluttomuutta käsittelevässä ohjelmassa väitettiin, ettei e-pillereiden vaikutusta haluttomuuteen olisi tutkittu. Todellisuudessa asiaa on selvitetty viimeisten kymmenen vuoden ajan.

Myös vuodenajalla on merkitystä hormoneihin ja sitä kautta seksuaaliseen halukkuuteen. Kevään kynnyksellä miesten ja naisten testosteronin eritys voimistuu ja on korkeimmillaan kesäkuussa. Ihmiset ovat siten aurinkoisina vuodenaikoina seksuaalisesti aktiivisempia kuin hämärinä vuodenaikoina.

Teksti: Kari Heusala

Kuvat: Shutterstock