Anne Rice rakasti nukkejaan – ja luopui niistä

Anne Rice ihastui nukkeihin jo lapsena, mutta varsinaisen keräilyharrastuksen hän aloitti vasta 1980-luvulla. Ensimmäiset Ricen keräilemät nuket olivat halpoja, melko uusia yksilöitä. 1990-luvulla hän päätti alkaa keräillä myös kalliita ranskalaisia antiikkinukkeja.

– Olin ihaillut ranskalaisia nukkeja jo pitkään, mutta minulla ei ollut aiemmin ollut varaa niihin. Olin lukenut ja hankkinut ranskalaisista nukeista tietoa jo vuosia, Rice sanoo.

Nuket ottivat paikkansa kirjallisuudessa

Kokoelma kasvoi vuosien varrella, ja lopulta siihen kuului yli tuhat nukkea, joista osa oli moderneja ja osa antiikkia. Kokoelmaansa kirjailija säilytti New Orleansissa, entisessä nunnaluostarin orpokodissa. Siellä kokoelma oli kaikkien ihailtavana. Rice piti tärkeänä, että hän sai jakaa nukkensa yleisön kanssa.

Keräilyvuosinaan Rice ei ainoastaan haalinut nukkeja kokoelmaansa, vaan hän myös kiintyi niihin syvästi. Siksi hän siirsi nukkejaan myös tuottamaansa kirjallisuuteen.

Erityisesti kirjailija ihastui Bru-nukkeihin, jotka ovat puoliksi kangasta ja puoliksi posliinia. Eräs Ricen kokoelman Bru edusti kirjailijalle lapsivampyyri Claudiaa, joka esiintyy hänen kirjassaan Veren vangit. Myös kirjan hahmo Madeleine, ranskalainen nukkien rakentaja, liittyy vahvasti Ricen intohimoon nukkeja kohtaan.

Kaikella on aikansa

Muutama vuosi sitten Ricen aviomies menehtyi, ja kirjailija päätti muuttaa Kaliforniaan. Ajatus nukeista luopumisesta alkoi kehittyä hiljalleen.

Puolet nukeistaan hän päätti lahjoittaa New Orleansin entiselle orpokodille, jossa nuket olivat saaneet viettää monta vuotta. Parhaat antiikkinukkensa hän vei mukanaan Kaliforniaan.

– Jotkut nukeista olivat ihmisen kokoisia. Taloni oli täynnä nukkeja, ja kaikki oli sikin sokin.

Jonkin aikaa kaaosta katsottuaan kirjailija päätti siirtyä elämässään eteenpäin ja luopua kaikista nukeistaan. Hän myi kokoelmansa viime kesänä chicagolaisessa huutokaupassa.

– Ajoitus oli oikea. En kartuttanut kokoelmaani enää aktiivisesti enkä voinut jättää nukkejani New Orleansiin. Kaliforniassa minulla ei ollut paikkaa, mihin ne olisivat mahtuneet, Rice selittää.

Jäljellä on vain suuri lehmipoikanukke, jonka Rice halusi säilyttää tunnesyistä.

– Mieheni maalasi tämän nuken aikoinaan.

Hän ei näe mahdottomana ajatusta, että aloittaisi keräilyn joskus uudestaan.

– Jos vielä joskus alan keräillä nukkeja, on selvää, että haluan ranskalaisia antiikkinukkeja. Ne ovat antaneet minulle eniten iloa elämääni. Nyt on kuitenkin aika siirtyä elämässä eteenpäin, Rice sanoo.

Lähde: collectdolls.about.com

Studio55/Tuuli Lindgren