Kirjapiirin kahdeksannessa jaksossa vieraileva Anna Kortelainen kertoo hypänneensä laskuvarjohypyn tuntemattomaan, loikanneensa pää edellä vieraalta laiturilta veteen ja jättäneensä omat tutut nutut kotiin: esikoisromaani Ei kenenkään maassa on ollut kirjailijalle itselleen aikamoinen sukellus sepittämisen seikkailuun.
– Kun olin lapsi, silloin aina sanottiin ettei vieraassa rannassa saa hypätä laiturilta pää edellä veteen. Nyt olen tehnyt juuri niin, Anna Kortelainen kuvailee.
Taidehistorioitsija ja tietokirjailija Anna Kortelainen, 44, on kirjoittanut kiitettävän määrän tietoteoksia taiteen ja kulttuurin ilmiöistä.
Uusin teos Ei kenenkään maassa on Kortelaisen esikoisromaani, jonka kansien sisällä nimeltä mainitut henkilöt ovat todellisia, asiakirjat ja sitaatit tosia, Kortelaisen äidin muistot aitoja – mutta kaikki muu on kuviteltua. Ei kenenkään maassa on tarina, joka ravisteli tietokirjailijan rutiinit uuteen uskoon.
– Olen kirjoittanut tähän mennessä viisitoista kirjaa. Esikoisromaanini on niin erilainen kuin yksikään aiempi teokseni; minulla ei ole minkäänlaisia rutiineja tähän, Kortelainen kuvailee.
– Tämän teoksen kanssa on niin tavattoman alaston, koska se on sepitettä. Tuntuu, ettei pääse mihinkään piiloon, eikä voi turvata selustaansa.
Elämäkertafiktion taustalla on Kortelaisen isoisän Reino Peltosen (1906–1968) tarina, jonka elämästä kirjailija tiesi vain hitusen. Esikoisromaanin kirjoittaminen todellisen päähenkilön myötä on ollut todellinen hyppy tuntemattomaan: Kortelainen kuvaileekin olonsa olevan kuin laskuvarjohyppääjällä.
– Nyt olen täällä lentokoneessa, nyt ovi avataan ja nyt hyppään ja minun pitää vain luottaa siihen, että sitten kun kohta kiskaisen narusta, varjo avautuu, Kortelainen henkäisee eläytyen.
– Siltä minusta tuntuu. Nyt on vapaapudotus menossa. Mutta hyvä niin. Ei aina saa olla ja elää mukavuusalueella, vaan pitää joutua välillä myös seikkailemaan.
Tutkimuksen ja tunne-elämän yhteensovittaminen sointuu elämänmakuisesti kirjoittavalta Anna Kortelaiselta taidokkaasti. Miksi tietoteoksistaan palkittu kirjailija tarttuu kynään ja kirjoittaa juuri menneisyyden henkilöistä ja haamuista?
– Menneisyyteen mahtuu sellaisia tarinoita, jotka saavat keskellä päivää järkyttymään ja minut puolestani miettimään, miten saisin tämän ilon tai surun välittymään lukijalle, Kortelainen kertoo.
– Olen tietokirjoissani pyrkinyt etsimään eloisaa kieltä ja dramaturgiaa, koska tositarinat ovat niin vaikuttavia ja väkeviä. Kuitenkin tietoa todesta on niin vähän, että päätin nyt uskaltautua sepittämään – nyt jos koskaan. Vaikka "nyt tai ei koskaan" kuulostaa kauhean juhlalliselta, joskus se on hirvittävän totta. Tämän aika on nyt, Kortelainen painottaa viimeistä sanaansa.
Millaisia tunteita Kortelainen toivoo lukijassa heräävän?
– Toivon vilpittömästi, että vaikka lukijan oma elämä on toki aivan erilainen kuin vuonna 1906 syntyneen miehen elämä, hän kuitenkin pystyisi kokemaan samaistumista, eläytymistä ja yllättymään Suomen historiasta tämän miehen mukana. Toivon, että lukija antaisi tämän miehen tavallaan näyttää uusia asioita meidän yhteisestä historiastamme ja näistä muutamasta vuosikymmenestä. Sitä minä kauheasti toivon.
Katsomo-videon id
KIRJAPIIRI
AVAlla tiistaisin klo 19.30. Uusinnat lauantaisin 16.30.
AVA
Teksti: Katri Koskinen
Kuvat: AVA