Anastasia

Fox-yhtiö käy murtamaan Disneyn animaatiomonopolia tuhkimotarinallaan Anastasia. Aluevaltaus on Foxille iso asia, mutta katsojille melko yhdentekevä, sillä Anastasian tekijöiksi on Disneyltä kaapattu joukko konkareita. Jälki on siis disneymäisen vakaata. Asetelmissa, väreissä ja useissa yksityiskohdissa näkyy yhtymäkohtia esimerkiksi Herkulekseen.

Elokuvan juonena on Venäjän tsaariperheen tyttären matka kohti omaa hämärää historiaansa. Anya-nimeä kantava nuori nainen ei muista lapsuudestaan paljoakaan. Tosiasiassa hän on prinsessa Anastasia, joka on Venäjän vallankumouksen pyörteissä erkaantunut suvustaan. Anya uskoo Pariisista löytävänsä vastauksen siihen, kuka hän oikein on. Oppaaksi matkalleen hän saa Dimitri-nuorukaisen. Taustoiltaan erilaisten nuorten romanttiset tunteet puhkeavat vähitellen kukkaan. Anastasia on puhdas tuhkimotarina köyhän neidon tiestä hohdokkaaseen hovielämään.

Anya matkaa Anastasia-prinsessaksi vaikeuttaa pahaRasputin, joka on piirretty Nosferatun ja zombien risteytykseksi. Pahojen maailma on pimeyden valtakunta, kuten animaatioissa yleensä. Sen ainoa väriläiskä on vihreä fosforihohteinen virta, joka myös tuntuu animaatioissa vakiintuneen pahan tunnusmerkiksi. Herkuleksen Hades palavine päineen oli minusta hitusen Rasputinin palapelimäisesti hajoavaa ja jälleen eheäksi yhdistyvää olemusta hauskempi. Mutta myös Rasputin on mainio ja vieläpä hurjan kykenevä valtaviin mullistuksiin, kuten vaikkapa vallankumoukseen. Elokuvan tarjoama uusi näkemys Venäjän vallankumouksen syistä onkin närkästyttänyt monia.

Animaatiohahmojen liikkeet ovat poikkeuksellisen sulavia ja miljööt vaikuttavia. Romanovien uhkean palatsin ja pariisilaisloiston vastakohtana näyttäytyy venäläisten kansanjoukkojen harmaa-asuinen voima. Laulunumeroissakin on välillä slaavilaista meininkiä. Anyan köyhyyteen viitataan alussa resuisella popliinitakilla ja miesten hatulla. Ryysyläisen sijasta hän on kuitenkin niin chic, että näyttää suoraan Armanin muotinäytöksestä ulos kävelleeltä. Pekka Lehtosaaren äänipajasta on noussut uusi nimi, Annamari Metsävainio, joka on hionut suomalaiset äänet kohdalleen yhtä varmalla otteella kuin Lehtosaari. Meg Ryanin on kotimaisessa versiossa korvannut hurmaava Petra Karjalainen. Moitteetonta työtä tekevät myös Paavo Kerosuo, Seela Sella ja Heikki Sankari.

Animaatiot kertovat usein muodonmuutoksista ja uusien identiteettien löytymisestä (Tuhkimo, Herkules, Pinokkio, Viidakkokirja) tai hämmästyttävien taikamaailmojen kokemisesta (Peter Pan, Liisa ihmemaassa, Pieni merenneito). Ja miksipä eivät kertoisi, kun animaatioiden kautta voidaan esteittäsukeltaa satujen mitä jännittävimpiin syövereihin. Mutta vaikka Anastasia on toteutukseltaan loistelias ja energinen, elokuvasta puuttuu sellainen unohtumattomuuden lumo, joka tekisi siitä klassikon.

Teksti: Minna Karila
Kuvat: 20th Century Fox